It won't kill ya / JB (suomeksi)

8

( Special luku, joka on Justinin näkökulmasta )

Tartuin Olivian käsivarresta hellästi kiinni estääkseni tytön pois lähtemisen huoneestaan, koska miksi lähteä itkemään muualle.

"Olivia", aloitin rauhallisella äänensävyllä. Olivia käänsi katseensa lattiasta minuun. Silmät olivat alkaneet jo vähän punoittaa ja olivat ihan vetiset. Tuntui, että Olivian ahdistuskohtaus oli vain pahenemassa.

"Tule", sanoin ja ohjasin Olivian istumaan sängylleen ja istuin tytön viereen. En oikein tiennyt mitä tehdä, koska kukaan ei ole koskaan lohduttanut minua jos olen itkenyt. Enkä tiennyt miten Oliviaa ollaan lohdutettu. Otin Olivian vasemman käden käsiini ja silitin sitä peukalollani.

"En tiedä ootko koskaan tehnyt hengitysharjoituksia, mutta mulla ne auttoi aina ahdistuskohtaukseen, että hengitä oikeesti syvään ja rauhallisesti. Sun ei tarvitse puhua mitään, otat nyt vaan ihan rauhassa", sanoin samalla jatkaen käden silittämistä.

Olivia kuivasi kyyneleet poskiltansa ja alkoi hengittelemään rauhallisesti. Rauhoituttuaan Olivia alkoi selittämään minulle jotain juttuja, joista ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta en viitsinyt keskeyttää.

- - -

Aikaa oli kulunut tovi ja Olivia oli kertonut minulle ihan kaiken. Thomas oli kiristänyt, pahoinpidellyt, töninyt, lyönyt, pakottanut Olivian tekemään asioita mitä ei olisi halunnut tehdä ja paljon muuta. Olin niin vihainen, että olisin voinut hakata koko jätkän tuusan nuuskaksi, mutta eipä se mennyttä olisi muuttanut.

"Miksi et oo tehny ilmotusta?" Kysyin, vaikka melkeempä arvasin miksi.

"En mä oo uskaltanut, oon eron jälkeen saanu varmaan sata viestiä, että jos kerron jollekin niin se tekee mulle tai mun äidille jotain", Olivia vastasi.

"Sitten pitää kertoa myös sun äidille. Tää on ihan oikeesti pakko viedä poliiseille, mikä parhainta, jos sulla on niitä viestejä puhelimessa, mä pidän huolen, että se ei tee sulle mitään", kannustin Oliviaa tekemään rikosilmoituksen, sillä näkyvissä olevia mustelmiakin oli.

"Et sä voi olla mun kanssa koko aikaa, kaikki koulumatkat ja kaikki", Olivia vastasi ja pyyhki jälleen kyyneliään.

"Voin olla niin kauan, kunnes se oikeesti jättää sut rauhaan, voin heittää sut kotiin näinä muutamana päivänä jne, sitä paitsi jos sen ilmoituksen nyt tekee, niin Thomas saa tietää siitä vasta kuukauden päästä ja silloin meiltä on koulu jo loppu", vastasin.

"Mutta toki en pakota sua. Ajattelin vaan, että se vois olla hyvä tehdä. Mieti tarkkaan", jatkoin.