It won't kill ya / JB (suomeksi)

7

Kävelimme huoneeseeni pizzalaatikkojen ja juomien kanssa. Justin istuutui huoneeni lattialla olevalle karvamatolle ja laski siihen myös kantamuksensa. Laskin tavarani matolle myös, jonka jälkeen kävelin huoneeni vaatekaapille.

"Käänny, vaihdan paidan", tokaisin ja aloin kaivamaan vaatekaapistani jotain rentoa neuletta paksun pitkähihaisen tilalle. Ei minua kiinnostanut se, jos Justin näkisi minut ilman paitaa rintaliiveissä, koska ihan normaaliahan se oli, mutta kaikki mustelmat mitä minulla oli vielä jäljellä. Selässä tuskin olisi enää yhtään, mutta etupuolella kyllä oli. Löysin vaaleansinisen rennon neuleen jonka nappasin käsiini. Otin pitkähihaisen pois ja vedin neuleen pikaisesti päälleni. Nostin pitkät ruskeat hiukseni pois paidan alta ja vedin ne pikaisesti nutturalle.

Justin ei ollut kääntynyt, mutta tuijotti uppoutuneena tietokoneensa ruutua. Nappasin tietokoneen sängyltä mukaani ja istuuduin lattialle Justinin ja pizzojen viereen. Justin nosti katseensa tietokoneen ruudusta pizzalaatikkoihin, jonka jälkeen katsoi minua, kuin olisi halunnut sanoa jotain, mutta ei viitsinyt.

"Kaikki ok?" Kysyin samalla avaten oman pizzalaatikkoni.

"On, joo", Justin tokaisi ja otti omasta pizzastaan palan.

"Noh mitäs meiltä sieltä vielä puuttuu?" Kysyin ja siirryin istumaan lähemmäs Justinia, että näkisin koneen näytön. Justin näytti mitä oli eilen illalla kotonaan tehnyt ja mistä oli tiedot niihin hakenut. Nappasin oman koneen syliini ja aloin kaivamaan lisää tietoa omallanikin.

- - -

Kello alkoi lähestyä kahdeksaa ja olimme vihdoin saaneet ryhmätyömme valmiiksi.

"No nyt sun ei tarvi enää kestää mua", tokaisin ja laskin läppärin kannen kiinni.

"Eikö mun olis pitäny sanoa noin sulle, koska ei sussa mitään kestettävää ollut, tai no ehkä vähän, mutta minussa saattoi ehkä olla" Justin naurahti.

"Ei mut jos haluat niin voidaan joskus käydä esimerkiksi kahvilla tai mun tapauksessa ehkä kaakaolla, koska en juo kahvia. Jos haluat jutella? Onko sulla kavereita joidenka kanssa olisit jutellu noista sun jutuista?" Kysyin.

"Johan nyt, sähän halusit hetki sitten musta eroon ja nyt ehdotat että vietettäis enemmän aikaa yhdessä. No onhan mulla muutamia oman ikäsiä kavereita, mutta tiedäthän sä meidät miehet, eipä me kauheesti omista henkilökohtasista jutuista keskustella, jos kyse ei ole suhteesta", Justin vastasi.

"No mutta nyt sulla on mahdollisuus jutella jos joskus haluat", sanoin ja hymyilin pienesti. Justin nyökkäsi ja sulki itsekin tietokoneen kantensa.

"Kuule mun on ihan pakko kysyä, yritin olla kysymättä, mutta", Justin aloitti. Loin poikaan kysyvän katseen ja kehoitin ilmeelläni jatkamaan ihmeessä.

"Sun mustelmat. Käsissä, alaselässä, lapaluun kohdalla? Ootko kaatunut?" Justin jatkoi. Alkoi tulemaan ehkä hiukan tukala tunne, niin tukala, että tuntui vaikealta niellä. Nostin käteni niskalleni ja kostutin huuliani ahdistuneena.

"Onko sulla Olivia kaikki okei?" Justin kysyi ja huomasin pojan ilme muuttui oikeasti huolestuneeksi.

"Thomas", sain vielä lievän ahdistuskohtauksen alta vastattua, sillä mieleeni ryöppysi kaikki ne huonot muistot.

"Thomas mitä?" Justin kysyi heti. Aloin itkemään, vaikka yritin kuinka pidätellä sitä. Meinasin lähteä huoneestani, mutta Justin nousi ja tarttui hellästi kiinni käsivarrestani.