It won't kill ya / JB (suomeksi)

3

Olin koko päivän yksin. Olin tottunut puhumaan koko ajan taukoamatta Emilian kanssa pojista, vaatteista, meikeistä ja ihan kaikesta, mutta nyt jouduin olemaan ihan hiljaa oman pääni sisällä. Olin laittanut Emilialle kyllä viestejä whatsapp'in kautta, mutta viestit eivät olleet edes lähettyneet.

Istuin hyppytunnilla koulumme käytävällä ja tein edellisen tunnin tehtäviä, kunnes joku nimeltä mainitsematon Justin saapui seisomaan eteeni. Otin vaivalloisesti nappikuulokkeet pois korvistani ja nostin katseeni poikaan.

"Yritä näyttää hei vähä ilosemmalta, edes mun mieliks", Justin tokaisi ja naurahti. Tuijotin poikaa kyllästyneen näkösenä ja odotin olisiko hänellä jotain järkevääkin sanottavaa.

"Mietin tossa, että.." Justin aloitti, mutta keskeytin vaikka yritin kovasti olla hiljaa:

"Ehkä ei kannata vaivata päätä sillä miettimisellä se saattaa uuvuttaa."

"Nii mietin, että jos voisin tulla vaikka sun luo tekemään ton tehtävän tänään loppuun niin sun ei tarvis katsella mua kauempaa", Justin jatkoi jättäen huomioimatta, että keskeytin hänet.

"Miksi sä haluaisit tulla mun luo tekeen sitä. Voidaan ihan hyvin jakaa vaikka tässä ja nyt mitä kumpikin kirjoittaa ja sitte tehdä yksin omissa kodeissa se työ", ehdotin, sillä en todellakaan halunnut viedä Justinia meille. Äitini tekisi omia typeriä johtopäätöksiä.

"Okei kiva, missä asut ja monenko aikaan tuun?" Justin kysyi ja kyykistyi eteeni. Katsoin poikaa tyhmän näköisenä. Eikö tämä ymmärtänyt mitään mitä olin sanonut vai ei vain halunnut ymmärtää. En kuitenkaan jaksanut enää pistää vastaan, sillä minua alkaisi ottamaan päähän vain enemmän. Mitä nopeammin tehtävä olisi tehtynä sen nopeammin saisin olla rauhassa.

"No okei, mutta se vaatii sitten sitä, että säkin teet oikeesti sitä tehtävää. Muuten vihastun", vastasin.

"Niinno en oo kyllä vielä nähny sua ilosena, nii tuskin se vihastuminen tuosta enää pahempi on", Justin tokaisi samalla naurahtaen. Huokaisin ja annoin Justinille osoitteeni.

"Nähdään teillä sitten", Justin sanoi samalla pienesti hymyillen ja vilkutti minulle lähtiessään pois. Tyypillistä jätkä lintsaisi ruotsin tunnit.

- - -

Vihdoin yksi helvetillinen koulu päivä oli pulkassa, mutta vielä olisi edessä muutamia. Onneksi pian alkaisi kuitenkin lukuloma. Yleensä en laske mihinkään päiviä, mutta lukuloman alkuun olen todellakin alkanut laskea päiviä. Enää olisi 21 päivää.

Kuljin bussilla tuttuun tapaan ja jäin kyydistä kotini lähellä olevalle pysäkille, josta kävelin loput matkasta. Avasin ulko-oven ja astelin sisälle.

"Onko joku kotona?" Huusin ensimmäisenä, enkä saanut huutooni vastausta. Täydellistä äiti on iltavuorossa, joten ei tulisi edes tapaamaan Justinia.

En ehtinyt olla kauaa kotona, kun Justin ajoi mustan uuden mersunsa pihaamme. Kävelin avaamaan oven ja päästi Justinin sisään.

"Teillä on kiva koti, kuka on sisustanu?" Justin aloitti.

"Tulitko katsomaan sisustusvinkkejä vai tekemään sitä tehtävää", tokaisin rappusten luota, kun poika jäi pällistelemään olohuonettamme. Justin pudisti päätään samalla nauraen ja lähti tulemaan perääni. Kävelin huoneeseeni ja seisoin oveni luona niin kauan, että Justin astelisi sisään huoneeseeni, jonka jälkeen suljin oven perästä.

Justin käveli istumaan työpöytäni ääreen ja kaivoi esille tietokoneensa. Minä menin istumaan tietokoneeni kanssa suurelle ja pehmeälle sängylleni. Keskustelimme hetken mistä kumpikin hakisi tietoa ja minne ne kirjoittaisimme ja missä järjestyksessä, jonka jälkeen alkoi hetken hiljaisuus.