Kevät. Ilma on tulvillaan rakkautta ja toivoa. Toivoa kesästä; uudesta alusta, valosta ja ilosta. Puhkeavia leskenlehtiä ja joustenien täyttämiä lampia. Luonto nauraa helakasti, ja karhunpennut tanssivat piirissä.
Kevät. Ilmassa leijuu hikipisaroita ja epäröintiä. Epäröintiä uuden ja vanhan välillä; lämmin talvitakki ja ohut päällysjakku kamppailevat paikasta hartioilla. Märkää, valkoista sadetta ja lämpimän asfaltin sulattamia lumikasoja, jotka nyt lainehtivat teillä.
Viipyvä auringonlasku puskee sisään ikkunasta. On kevät. Mies seisoo keskellä ahdasta käytävää. Auringonsäteet loistavat hänen takaansa ja saavat hänen piirteensä katoamaan tummaan kontrastiin. Hän on enkeli, jonka Jumala lähetti varoittamaan paimenia. Ei, hän on Jeesus, Jumalan poika, Jumalan armon ruumiillistuma. Hän on Jumala.
Mies juoksee, nopeampaa ja aina vain nopeampaa. Vesi viiniksi, leipä ruumiiksi ja vereksi. Vereksi, joka kohisee korvissa ja värjää paidan hihat. Kuolevaiset katsovat näkyä kauhunsekaisessa lumossa, ja mies juoksee.
Haluaako jumala estää pahuutta, mutta ei kykene? Silloin hän ei ole kaikkivoipa.
CZYTASZ
Epätuhkimo
General Fiction"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, on yksi Herra. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi." (5. Moos. 6:4-5) Sisältää lievää kielenkäyttöä, väkivaltaa ja seksuaalisia kohtauksia.
