Olivia nk.
Istun koulun liikuntasalissa lattian rajassa polvet vedettynä rintaani vasten. Opettajat sanoivat, että tänään on eheyttämis- päivä, kun oltiin huomattu jotain satunnaista kränää ihmisten välillä. He ajattelivat, että yksi yhteinen 'leikkimis-' päivä korjaisi kaiken. No ei vittu korjaa.
Huomaan kuinka 3a ja 1a tulevat seuraksemme saliin. Etsin vaistomaisesti katseellani Ethania, mutta sitten katseeni huomaa Mian, joka höpöttelee kovaan ääneen porukalleen.
"Noniin tulkaas kaikki tänne", opettaja sanoo kovaan ääneen salin keskeltä.
Vähitellen kaikki menevät hänen luokseen piirittäen häntä. Minä en menen. En jaksa, halua tai pysty. Minulla on ollut koko aamun vatsassani tunne, että oksennan ihan juuri. Aamulla olisin halunnut jäädä kotiin nähdessäni vesisateen, mutta en halunnut huolestuttaa äitiä, joten menin kouluun mumisematta. Kyllä hän sanoi minulle, että näytän huonovointiselta ja ehdotti, että voisin jäädä kotiin, mutta halusin mennä kouluun.
Halusin nähdä Ethanin ja näinkin. Sain pitää hänen takkiaan ja sain tuntea hänen kätensä ympärilläni. Hän oikeasti tarjosi minulle omaa takkiaan vapaaehtoisesti.
Istun lattialla edelleen polvet rintaani vasten täristen kylmästä. Päälläni on valkoinen T-paita, nahkatakki, Ethanin takki ja mustat pillifarkut kuten aina.
"Hei", kuulen karismaattisen äänen vierestäni. Katsoessani kuka hän on, lävitseni menee tuttu sähkövirta. Ethan.
"H-hei", sanon ja punastun ja sanon pian: "sun takki." Alan ottamaan takkia pois päältäni, mutta tunnen kuitenkin hänen kätensä olillani pitäen takin päälläni.
"Sulla on kylmä pidä vain", Ethan sanoo hymyillen.
Hän ojentaa kätensä minulle auttaen minut ylös. Hänen suuri kätensä on tumma ja kaunis. Se on suorastaan lumoava. Miten hän voi koskea minuun? Hän ei välitä siitä, että olen ruma läski, hän vain on ystävällinen minulle ilman syytä.
"Voi luoja, sun kädet, on kylmät", hän sanoo ja ottaa molemmat käteni suuriin lämpimiin käsiinsä.
"E-ei sun tarvitsisi", sanon ja otan käteni pois hänen käsistään.
"Tiedän, tuu mennään muiden luokse", Ethan sanoo ja ottaa käsivarrestani kiinni.
"Au", parkaisen ja vetäisen käteni nopeasti pois hänen otteestaan. Miten hän osui juuri niihin tuoreimpiin?
"Anteeksi", Ethan sanoo ja hänen kasvoillaan käy kaikki minulle tutut tunteet. Pettymys, viha, inho ja hämmennyt. "Mennään", hän sanoo, mutta ottaa tällä kertaa kämmenestäni kiinni.
"M-mä en halua mennä sinne", sanon ja lyön jarrut pohjaan, kun näen Mian katsovan minua vihaisesti.
"Okei ei mennä ollaan tässä", hän sanoo nähdessään paniikin silmissäni.
"Me olemme hakeneet teille erilaisia pelejä, joita nyt voimme pelata täällä yhdessä", opettaja sanoo.
"Meidän varaan pitäisi hakea jokin peli", Ethan sanoo.
"Meillä on jo peli", kerron ovelasti, sillä en todellakaan halua pelata mitään kenenkään kanssa.
"Eihän ole", Ethan sanoo nauraen.
"On", sanon ja näytän hänelle käteni. Ensin näytä kiven, sen jälkeen paperin ja viimeiseksi sakset.
"Ovelaa", hän toteaa.
Menemme seinän viereen istumaan ja pelaamme kivi-paperi-sakset tovin, kunnes näemme Liamin ja muiden kävelevän luoksemme.
Tunnen paniikin valtaavan kehoni ja alan miettimään mahdollisia pakoreittejä. Olen nousemassa, mutta sitten tunnen Ethanin käden kädelläni ja kun katson häntä, hän sanoo ainoastaan: "Ei hätää." Ja ne kaksi sanaa saa minut rauhoittumaan kokonaan.
"Hei", Liam sanoo katsoen minua ja Ethania vuorotellen.
"Moi oon Harper", tyttö liiloilla hiuksilla sanoo ja jatkaa: "Täs on Rayan, Noah ja Brianna."
"Olivia", sanon hiljaa ja katson käsiäni.
"Mitä te teette", Brianna kysyy ja istuu minun ja Ethanin tasolle.
"Pelattiin ksp:tä", Ethan sanoo.
"Me pelattiin twisteriä ja mä melkein voitin", Harper kertoo.
"Sä hävisit joka erän", Liam sanoo ja pussaa tytön poskea.
"Se on jo puolivoitto", Harper sanoo.
Liam ja Harper alkavat väittelemään asiasta ja sopivat sen kuitenkin vai pitkällä suudelmalla. Minun tekisi mieli nauraa, mutta hymyilen ainoastaan pientä hymyä.
"Ootteko menossa Chloen synttäreille", Rayan kysyy vaihtaen aihetta.
"Joo, aateltiin mennä", Liam vastaa.
"Mäkin", Brianna sanoo.
"Mä tuun jos Olivia tulee", Ethan sanoo yhtäkkiä.
"E-en mä voi", sanon ääni väristen.
Miksi ihmeessä Ethan edes haluasi minut sinne, sillä Mia on myös menossa varmasti, joten he olisivat kahdestaan. Miksi edes menisin sinne, sillä siellä Mia ei koske koulun säännöt ja hän voisi ihan hyvin hakata minut siellä.
"Mikset", Ethan kysyy ja kääntyy katsomaan minuun.
"K-koska ne ovat Chloen juhlat", sanon.
"So? Kaikki on tervetulleita", Ethan sanoo.
"M-mä en oo ikinä ollut juhlissa", sanon ja järkytän kaikki muut.
"Sä sanoit mitä", Brianna kysyy.
"Niin mä en oo-"
"Kyl mä kuulin, mutta miten se on mahdollista", Brianna kysyy.
"M-mua ei i-ikinä oo k-kutsuttu" sanon naama punaisena.
"Entä sukujuhlat", Harper kysyy, näen kuinka Rayan näyttää käsillään, että annattaisi lopettaa.
"E-ei", sanon ääni väristen.
Tunnen kuinka kyyneleet virtaavat silmiini ja tippuvat alas poskilleni. Olen huono lapsi, sillä isä lähti ja jätti äidin takiani. Miksi muuten hän olisi lähtenyt. Olen huono ihminen, koska itken koko ajan. Olen turha ja mitätön paska! Olen surkimus.
Nousen nopeasti ylös ja lähden puoli juosten kohti salin ovia, mutta huomaan kuinka näkökenttäni sumenee ja sinne muodostuu pieniä mustia pisteitä. Tunnen, kuinka horjun ja lopulta kaadun vasten kovaa lattiaa. Lyön pääni siihen ja sitten kaikki vain pimenee.
---
720 words
---
YOU ARE READING
Life sucks
Teen Fiction--- Olivia on 17 vuotias naisen alku, joka asuu kaksistaan äitinsä kanssa. Olivia käy lukiota ja saa aina hyviä arvosanoja, hymyilee äidilleen ja lenkittää naapurinsa koiraa. Kuitenkin tuolla tytöllä on omat salaisuutensa. Hänessä on enemmän raitoja...
