Life sucks

x6x

6 luku.

Ethan nk.

Olen tällä hetkellä terveydenhoitajan pienessä kopissa viiden ystäväni kanssa kyselemässä Oliviasta. Hän vain yhtäkkiä pyörtyi, kun lähti salista. Näin hänen kaatuvan suorilta jaloilta maahan ja juoksin suoraa hänen luokse. Toin hänet tänne ja kun yhteis- tunti loppui, muut tulivat tänne.

"Olisi parasta, että ainoastaan yksi teistä olisi tässä, kun Olivia herää", punasita huulipunaa käyttävä nainen sanoo vierestämme ja jatkaa: "Se kuka on läheisin Olivian kanssa jää, muut odottavat ulkopuolella."

Kukaan ei edes kyseenalaista, miksei he saa jäädä vaan antavat minulle luvan jäädä Olivian vierelle. Istun tuolille, joka on sijoitettu sängynviereen. Silittelen Olivian pientä sinertävää kättä ja kuuntelen hänen tasaista hiljaista hengitystä.

"Ihanaa, että Olivia on viimein löytänyt ystäviä", nainen sanoo ja naputtelee tietokonettaan vielä hetken, kunnes kääntyy katsomaan minua ja jatkaa: "En ole koskaan tavannut ketään samalla niin vahvaa ja niin heikkoa, kuin Olivia."

"Olivia on-"

"Heikko", nainen jatkaa lausettani keskeyttäen minut.

"Miksi sanot noin", kysyn.

"Etkö näe kuinka jokainen hänen hengenvetonsa on raskas ja vaikea. Hän näyttää siltä, kun olisi jo luovuttanut. En ymmärrä miksi niin kaunis ja viaton tyttö on saanut tällaisen kohtalon", mainen sanoo ja näen kyyneliä hänen silmissään.

"Minusta Olivia näyttää ihan normaalilta", sanon.

"Et ole nähnyt häntä niin kuin minä", nainen sanoo ja näyttää siltä, kun yrittäisi karistaa mielikuvaa pois mielestään: "Tietäisit vaan mitä niiden suurien paitojen alla oikeasti on." Nainen sanoo hiljaa.

Tiedän, että hän rikkoo vaitiolo velvollisuuttaan, mutta en aio puuttua asiaan, sillä haluan todella tietää Oliviasta kaiken ja nainen näyttää siltä, että hän voisi kertoa minulle kaiken tietämänsä.

"Hän haluaa suojella kaikkia pahalta, mutta kukaan ei suojele häntä", nainen sanoo.

"Tarkoitatko sitä kiusaamista", kysyn.

"Kyllä, tiedätkö sinä, kuka se on? Olivia ei suostu kertomaan minulle", nainen sanoo.

"Tiedän, mutta siihen tulee loppu", kerron.

"M-missä mä oon", kuulen tutun suloisen heleän ja hiljaisen äänen vierestäni ja käännän katseeni Oliviaan, joka aukoo varovasti silmiään.

"Huomenta Olivia, mikä on vointisi", nainen kysyy ja tulee Olivian näköetäisyydelle.

"I-ihan hyvä", Hän sanoo ja katsoo minuun kysyvästi.

"Ethan kantoi sinut tänne ja halusi odottaa, että heräät", nainen kertoo.

"K-kiitos", Olivia sanoo ja sulkee silmänsä rajusti.

"Sattuuko sua", kysyn huolestuneesti.

"V-vähän", Olivia vastaa.

"Se on ihan normaalia, löit pääsi aika kovasti lattiaan", nainen kertoo.

"M-mä en muista siitä mitään", Olvia mutisee ja nousee istumaan.

"varovasti", nainen sanoo.

"Joo joo", Olivia mutisee.

"Koitan soittaa Andrélle, odottakaa hetki tässä", nainen sanoo ja lähtee toiseen huoneeseen soittamaan Olivian äidille.

"Ei äiti vastaa", Olivia sanoo niin hiljaa, että minä hädin tuskin edes kuulen häntä.

"Miksei", kyyn ja koitan ottaa katsekontaktia hänen kanssaan, mutta hän tuijottaa ainoastaan valkoista seinää.

"Töissä, se pääsee vasta illalla tosi myöhään", Olivia kertoo.

Pian nainen tuleekin takasin ja sanoo: "En saanut Andréta kiinni."

"mähän sanoin", Olivia kuiskaa.

"Olivia pääset lähtemään kotiin nyt, mutta jonkun pitäisi olla kuitenkin luonasi mieluiten koko ajan, niin voidaan varmistaa, ettei mitään vakavampaa ole käynyt", nainen sanoo.

"E-ei mu-", Olivia sanoo, mutta keskeytän: "Mä voin olla Olivian kanssa."

"No sehän on sillä päätetty", nainen sanoo hymyillen ja annettuaan Olivialle kasan papereita pääsemme lähtemään.

Kerron muille, että lähden Olivian kanssa kotiin, jonka jälkeen lähdemme kohti autoani. Olivia istuu nätisti pelkääjän paikalle ja painaa päänsä kylmään ikkunaan.

Lähden ajamaan kohti Olivian kotia ja, kun olemme pihalla, näen kuinka tyttö takissani, nukkuu autoni ikkunaa vasten. Suloisuus. Suukotan tämän poskea toivoen, ettei hän heräisi.

---

502 words

---