Olivia nk.
Istun huoneeni lattialla, polvet vasten rintaani painautuneena. Tärisen, minua pelottaa. Pelkään, että paisun palloksi ja Ethan ei enää koskaan halua jutella kanssani. Mitä sitten teen? Olisin karkottanut ainoa irl kaveri viereltäni. Onko Ethan edes ystäväni?
"Hei", kuulen Ethanin äänen ja tunnen hänen kätensä olallani. Hän kyykistyy viereeni ja silittää selkääni hitaasti. "Mikä on", Ethan kysyy. Kaksi sanaa ja minä itken. Itken vuolaasti. En edes sellaista kaunista äänetöntä itkua vaan sellaista räkäistä ja henkeä haukkovaa itkua.
"Shh, ei oo mitää hätää", Ethan sanoo ja ottaa minut syleilyynsä. Koitan kertoa hänelle mikä minulla on, mutta en saa mitään järkevää sanottua ainoastaan erilaisia satunnaisia tavuja.
"Ei sun tarvitse kertoa nyt. Kaikki on ihan hyvin, hengittele ihan rauhassa", Ethan lohduttelee ja silittelee selkääni.
Suljen silmäni Ethanin paitaa vasten ja koitan rauhoittua. Hengittelen syvään ja nuuhkin Ethanin vaniljan tuoksua. Ei mene kauhean kauaa, kunnes olen aivan rauhallinen ja meinaan nukahtaa Ethania vasten.
"Olivia", Ethanin hiljainen ääni kuuluu.
"mm", vastaan ja suljen silmäni uudelleen ja hengittelen hiljaisesti hänen rintakehäänsä vasten.
"Kello on aika paljon", Ethan sanoo.
"Ei vielä", pyydän ja nostan katseeni pois hänen paidaltaan ja siirrän sen suoraan Ethanin silmiin: "Ole kiltti ja jää yöksi?"
"Onko se okei Andrélle ja sinulle", Ethan kysyy hieman punastuen.
"Mä käyn kysymässä", sanon ja nousen ylös lattialta juosten alakertaan
...
Juoksen portaat ylös ja huudahan: "Se kävi!"
Sen jälkeen minä ja Ethan purskahdamme nauruun.
Istumme hetken sängylläni jutellen jälleen kaikesta maan ja taivaan välillä.
"Mä muuten kysyin Andrélta, että voitko tulla mun kanssa niihin Chloen bilseisiin ja sille se sopi. Haluutko sä tulla niihin", Ethan sanoo ja katso minua kysyvästi.
"E-ei mua oo kutsuttu", sanon änkyttäen ja siirrän katseeni silmiini.
"Mä kutsuin sut ja se on kaikille muillekin okei", Ethan kertoo hymyillen.
"V-voisin m-mä tulla", sanon.
"Jes, mä haen sut perjantaina tästä kuudelta", Ethan kertoo.
...
Menemme nukkumaan. Laitoimme patjan Ethanille lattialle vähän aikaa sitten. Otin vaatekaapista vaatteet ja kävin vessassa vaihtamassa ne. Sen jälkeen, kun tulin takaisin sammutin valot ja menin pehmeään sänkyyni.
Olen pyörinyt jo hetken saamatta unta. Vatsassani on outo tunne. Sellainen mukava. Ei sellainen raapiva nälkä niin kuin yleensä. En siltikään saa unta. Oloni on hyvin levoton.
"Ethan", kysyn kuiskaten tyhjyyteen toivoen samalla, että hän olisi hereillä ja vastaisi minulle. kuitenkaan mitään ei kuulu.
Nousen sängystä ylös ja lasken paljaat varpaani kylmälle lattialle. Talo on täysin hiljainen. Hiippailen käytävälle ja siitä vessaan Vessassa kastelen naamani kylmällä vedellä ja toivon, että saisin siitä, joko virtaa koko huomiselle päivälle tai väsähtäisin. Mutta kumpaakaan ei tule, joten menen takaisin omaan huoneeseeni.
Katson sängylleni ja Ethanin patjalle vuorotellen. Menen Ethanin luokse ja polvistun hänen patjansa viereen. Kosketan hennosti hänen paljasta olkapäätään ja kuiskaan: "Ethan?"
"Mm, niin", Ethan vastaa.
"V-voinko mä...tai siis käykö, jos tai kun mä ajattelin, että", sössötän jotain. Koitan saada aikaan järkevää lausetta, mutta mitään ei tule. Aloitan uuden lauseen keskeneräisen perään, joka tekee puheestani vielä heikommin ymmärrettävää.
"Joo käy se", Ethanin matala ääni sanoo. Hän nostaa hiukan peittoaan, että pääsen hänen viereensä.
Asettaudun hänen viereensä mukavasti kyljelleni. Tunnen selkääni vasten hänen sydämen sykkeensä ja hänen lämpimän hengityksen niskassani. Hänen kätensä piirtelevät kyljilleni kiemuroita. Lopulta en voi muuta, kun nukahtaa siihen rauhalliseen hetkeen.
---
516 words
---
YOU ARE READING
Life sucks
Teen Fiction--- Olivia on 17 vuotias naisen alku, joka asuu kaksistaan äitinsä kanssa. Olivia käy lukiota ja saa aina hyviä arvosanoja, hymyilee äidilleen ja lenkittää naapurinsa koiraa. Kuitenkin tuolla tytöllä on omat salaisuutensa. Hänessä on enemmän raitoja...
