Ethan nk.
"Otteko nähny Oliviaa", kysyn saapuessani porukkani luokse kolmannelta tunniltani.
"Ei olla", Brianna vastaa.
On jo perjantai, enkä ole nähnyt Oliviaa sitten minun yö kyläilyni jälkeen. Tai olen pari kertaa vilaukselta, mutta emme ole vaihtaneet juuri sanaakaan sen yön jälkeen. Kuitenkaan tänään kukaan meistä ei ole nähnyt häntä koulun alueella.
"Entä jos se on sairas", Harper ehdottaa ja suutelee Liamia.
"Niin, kai sitte. Mä oisin vaan tosissani halunnut-", olen sanomassa, mutta sitten näen vasemmassa sivukulmassani tutun sinisen neuleen ja tummat hiukset: "Siellä", totean ainoastaan ja lähden Olivian perään.
"Olivia", huudahdan. Tyttö pysähtyy ja kääntyy minuun päin.
"Hei", hän sanoo ja laskee katseensa maahan.
Hänen kasvonsa ovat paljon vaaleammat kuin normaalisti. Hänen olemuksensa on pingottunut ja hän tärisee.
"Onko kaikki hyvin", kysyn ja koitan mennä tyttöä lähemmäksi, mutta hän perääntyy minusta kauemmaksi. Hän katselee sivuilleen aivan kuin pelkäisi jotain. Mia.
"Olivia, Mia ei ole koulussa hän on tätinsä luona Meksikossa", kerron rauhallisella äänellä.
"Mistä s-sä sen t-tiedät", tytön heleä värisevä ääni kysyy epävarmana, siitä puhunko totta.
"Mia päivittää instagramia niin aktiivisesti, että sieltä pystyy seuraamaan missä se liikkuu", kerron ja näytän puhelimestani Mian uusimman päivityksen.
Olivia vain katsoo näyttöä ja voin nähdä hänen katseessaan pienen ylpeyden häivähdyksen, mutta se menee nopeasti kuitenkin ohi, kun tulen häntä lähemmäksi.
"Nukuitko hyvin?", kysyn ja otan aran tytön halaukseeni. Ensin hän ei vastaa, mutta lopulta hänen lihaksensa rentoutuvat ja hän vastaa halaukseeni.
"Nukuin. Entä sinä?"
"Todella hyvin ja vielä paremmin, kun tulit viereen", kerron ja saan Olivian punastumaan.
"Mikä tunti sulla on seuraavana", kysyn.
"Ranska", tyttö vastaa ja vaihtaa painoaan jalalta toiselle.
"Käykö jos mä tuun hakemaan sut siitä sitten ja mentäisiin yhdessä syömään?", Ehdotan, tiedän kyllä, että Olivia torjuu ajatukseni ruokalasta, mutta voisimme mennä hakemaan läheisestä kahvilasta jotain ja syödä vaikka autossani.
"M-mä en ajatellut mennä ruokalaan, tai siis, kun mä en normaalisti-"
"Käydään siinä kukkakaupan viereisessä olevassa kahvilassa hakemassa jotain ja syödään vaikka mun autossa", kerron suunnitelmani.
"S-se kuulostaa kivalle", Olivia sanoo ja hymyilee heikosti.
...
Menen psygologian tunnilleni ja istuudun Harperin ja Rayanin viereen. Huomaan Harperin lukevan vakavan näköisenä jotakin tekstiä puhelimestaan.
"Mitä sä luet", kysyn ottaessani repusta kynäpenaaliani ja vihkoani.
"Jonkun instagram kuvatekstiä", hän kertoo.
"Se on lukenut sitä kohta vartin", Rayan kertoo.
"Mitä siinä lukee", kysyn.
"Ei mitään tärkeää", Harper sanoo ja laittaa puhelimensa taskuunsa.
Pyöräytän silmiäni ja koitan keskittyä juuri alkaneeseen tuntiin.
...
Koulun loputtua olen jännittynyt tulevasta illasta En malta odottaa, että näen Olivian jälleen. Emme nähneet koulun loputtua ollenkaan, mutta käydessämme syömässä hän kertoi menevänsä koulun jälkeen ostoskeskukseen, sillä hänellä ei kuulemma ole mitään päälle pantavaa illalla, johon tietysti vastasin, että kaikki hänen päällään näyttää varmasti hyvälle.
Olisin tahtonut suudella häntä, mutta hän näytti niin säikähtäneeltä, kun otin häntä kädestä kävellessämme autooni istumaan, että en viitsinyt.
Nyt olen sovittamassa ylleni rentoa tummaa kauluspaitaa ja musta farkkuja. Laitan hiukseni ja etsin takin vielä. Sen jälkeen valmistaudun hakemaan Oliviaa.
------
Words 439
------
YOU ARE READING
Life sucks
Teen Fiction--- Olivia on 17 vuotias naisen alku, joka asuu kaksistaan äitinsä kanssa. Olivia käy lukiota ja saa aina hyviä arvosanoja, hymyilee äidilleen ja lenkittää naapurinsa koiraa. Kuitenkin tuolla tytöllä on omat salaisuutensa. Hänessä on enemmän raitoja...
