Skip viikko
Marcuksen nk:
Lähden pois joka viikkoiselta lääkäri käynniltäni. Kasvaimeni oli jotenkin pienentynyt. Kukaa ei myöskään tiedä miten se on mahdollista. Päänsärkyä ei ole ollut. Ei niin pahaa mitä viime viikolla.
"Marcus!" Kuulen takaani huudon.
Käännän katseeni huutajaan ja näen sen olevan Martinus. Pysähdyn ja jään odottamaan veljeäni joka juoksee luokseni.
"Mistä sä oot tulossa?" Tuo kysyy.
"Ööh...olin vaan kävelyllä." Sanon tuolle.
"Okei..."Martinus vastaa epäilevästi.
"Tule. Haluan näyttää sinulle yhden paikan." Sanon Martinukselle ja otan tuon kädestä kiinni.
"Okei..."tuo vastaa hämmentyneenä.
Kävelemme hetken matkaa kunnes saavumme kalliolle. Kalliolta näkee kauniisti auringon laskun joka laskee meren taakse.
"Vau.." Martinus sanoo ihaillen.
"Miksi toit minut tänne?" Martinus kysyy.
"Koska olet ainutlaatuinen ja tärkeä. Halusin tuoda sinut tänne koska tämä paikka on yhtä tärkeä ja ainutlaatuinen kun sinä." Kerron tuolle.
Pysymme hiljaa ja katsomme auringonlaskua. Hetken kuluttua lähdemme kävelemään takaisin kotiin.
"Marcus..." Martinus sanoo ja pysähtyy. Pysähdyn myös ja käännän katseeni veljeeni.
"Sinäkin olet ainutlaatuinen ja tärkeä." Tuo kertoo hymyillen.
Halaan tuota ja tuo halaa minua takaisin.
"En tiennyt että olen sinulle tärkeä.."sanon tuolle hiljaa kun olemme irtautuneet halauksesta.
"No tietenkin olet. Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?" Martinus kysyy.
"Silloin kun sanoit että jos minulla olisi kasvain...niin se olisi vain hyvä että...ku..kuolisin.."selitän tuolle.
"Ai niin...en tarkoittanut sitä..olen niin pahoillani siitä..."Martinus selittää minulle.
"Tiedän. Mutta silti..."sanon tuolle.
"Tiedän että luulet etten välittäisi sinusta mutta oikeasti välitän sinusta niin paljon. Olet tärkein ihminen tässä maailmassa. En ikinä tahtoisi että lähtisit pois. Minä rakastan sinua." Martinus kertoo.
"Niin minäkin sinua.."kerron tuolle.
Jatkamme matkaa hiljaisuudessa ja pian olemmekin jo kotona. Menemme molemmat suoraan omiin huoneisiin nukkumaan.
Sanoja:275
