Soturikissat ~ Tähtien Kutsu (Valmis)

Luku 14. Myrsky

Alkoi tihuttaa.
Näytti siltä, kuin olisi alkamassa myrsky. Tuuli riipotteli lehtiä, sade yltyi kovemmaksi ja kovemmaksi kahden kollin tassutellessa huolestunein katsein.
- Olemme melkein perillä, soturi maukaisi.
- Onneksi. Taitaa tulla myrsky, nuori parantajaoppilas toteaa.
Kyytassu katsahtaa taakseen miettien, että Ukkoshäntähän jäi sinne. Tai sitten ei...

Kissojen päästyä leiriin, Kyytassu meni oitis parantajanpesälle mukanaan yrtit ja Ruskokynsi.
- Kiitos paljon, Sokealehti kiittää.
Ruskokynsi nyökkää ja lähtee.

- Oletko nähnyt Ukkoshäntää? Myrsky yltyy, Juovaraita kysyy ja siinä samassa kuului paukahdus.

- Ukkonen, Ruskokynsi mutisi.

- Jokainen suojaan pesiin! Onko muita vielä leirin ulkopuolella? Ruusutähti kysyy.

- U-ukkoshäntä on vielä jossain, Juovaraita huudahtaa ja kuuluu paukahdus.

- Taisi jäädä Loistelammelle, Kyytassu toteaa.

Juovaraita katsoo tuota kummissaan, mutta pysyy vaiti.

- Kuulehti ja Sumusydän, tulkaa mukaani. Haetaan Ukkoshäntä! Päällikkö ilmoittaa ja lähtee juoksuun epävarmalla ilmeellä.

- Toivottavasti hän ei ole mennyt uimaan! Sumusydän huokaisee.

Yhtäkkiä salama iski Kuulehden vierestä.
Naaras säikähtää sähähtäen ja lentää päin puuta.

- Sumusydän, vie Kuulehti leiriin. Menen edeltä, Ruusutähti maukaisee.

- Selvä!

---------------------------------------------------------
- Ukkoshäntä! Ruusutähti huudahtaa.
- Täällä, Ukkoshäntä maukaisee.
- Mikä on? Täällä myrskyää, ja sinä vain seisot! Päällikkö murahtaa.
- Minä tapoin Kanervatassun! Ukkoshäntä huudahtaa.
- Sinä et voi olla tosissasi! Naaras huudahtaa. Tuo huomaa salaman Kohdistuvan Ukkoshäntää päin. Päällikkö tönäisee soturin sivuun ja saa itse tuntea salaman aiheuttaman kivun.

- Ruusutähti? Ruusutähti! Kolli huudahtaa.

Ukköshäntä nostaa Ruusutähden selälleen ja lähtee niin nopeaan kuin voi kohti leiriä. Yhtäkkiä vastaan tuli Pääskysulka.

- Tästä vielä puhutaan! Ukkoshännän veli huudahtaa ja painautuu kiinni tuohon tueksi.

Heidän päästyään leiriin, Pääskysulka vie Ruusutähden parantajan luokse, missä oli myös Kuulehti.

Pääskysulka johdattaa Ukkoshännän mukaansa pesäänsä.

- Miksi jäit sinne? Oletko ihan hiirenaivo?! Pääskysulka sähähtää.
- En, olen vaim vielä pahempi kuin hiirenaivo! Ukkoshäntä huudahtaa.
- Mitä nyt? Varapäällikkö kysyy lempeämmin.
- Tapoin Kanervatassun! Ukkoshäntä murahtaa.
- Mene sotureidenpesään siitä nyt vain! Pääskysulka huudahtaa pettyneenä.

- Missä olit? Sarakukka kysyy.
- Loistelammella... Tuo murahtaa.
- Miksi muka? Huomenääni jatkaa.
- Annetaan hänen nyt vain rauhoittua, Oravaturkki huokaisee.
- No olenhan minä nyt huolissaan pennustani! Sarakukka murahtaa hiljaa. Sumusydän nyökkää tuolle ymmärtäväisesti ja istahtaa naaraan vierelle.

- Käyn katsomassa Ruusutähteä ja Kuulehteä. Ehkä voin olla avuksikin, Siniroihu maukaisee.
Tuo tassuttelee ulos pesästä.
Yhtäkkiä, salama iskee puuhun, jonka tuuli kaataa suoraan Siniroihun päälle.
- Ei, ei, ei, EI! Kyytassu huudahtaa kuullessaan räsähdyksen.
- Siniroihu on kuollut!

Tahtoturkki oli nukahtanut.
Yhtäkkiä Synkkä metsä tarttui Tahtoturkin mieleen ja pääsi tuon uneen.
- Tahtoturkki, liity salaiseen liittoomme, niin pian on vain yksi klaani, Synkkäklaani, ääni kehotti. Se sai kollin karvat pystyyn.
- Kuka olet? Soturi murahtaa.
- Olen Ohrahöyhen, Tammikukan veli ja Suoklaanin pahin painajainen, Tuo ääni vastaa.
- No, olenkin Tuhkaklaanista! Tahtoturkki huudahtaa.
- Liity meihin, niin yksi klaani voi vallata koko metsän, eikä koskaan enään ole pulaa mistään, toinenkin ääni esittäytyi: Kuutamolehti.

- Mieti asiaa, tapaamme taas nukahtaessasi, tuo ivaltaa.