Soturikissat ~ Tähtien Kutsu (Valmis)

Luku 19. Voimia

- Mihin meitä oikein viedään? Sinitassu päätti kysyä.
- En tiedä, Koitassu huokaisi kunnes tippui maahan punertavan Kolli tiputtaessa tuon.
Sinitassulle tehtiin samoin.
- Keitä nämä ovat? Suuri musta kissa, jolla oli valkoiset tassut, murahtaa.
- Sora, klaanilaisia. Ajattelin, että kun he kerran hiippailivat, niin heistä olisi jonkinlaista apua? Punertava Kolli esitti toiveensa.
- Käyhän se, Puna. Mitkä ovat nimenne? Soraksi kutsuttu kysyy kahdelta hämmentyneeltä oppilaalta.
- Miksi me kertoisimme ne teille? Koitassu murahtaa ja yrittää karata, mutta Punaksi kutsuttu kissa estää sen.
- Kertokaa! Sora ikään kuin karjaisee.
- Olen Koitassu, Koitassu mutisee.
- Sinitassu, Sinitassu murahtaa.
- Puna ja Safiiri, Viekää heidät sen luolan (Kuiskeluolan) Viereiseen hylättyyn ketunpesään, Sora, erakkojen päällikkö toteaa ja katsahtaa vielä viimeisen kerran oppilaihin.
- Vartioikaa myös sitä, Sora jatkoi.

---------------------------------------------------------
- Kokous on päättynyt! Ruusutähti huudahtaa ja hyppää pois kiveltä Klaanin luokse.
- Lähdetään, tuo toteaa ja etsii katseellaan Oppilaat. Pilvitassu löytyi, mutta Sinitassu oli kadonnut.
- Tiedättekö missä Sinitassu on? Päällikkö kysyi.
- Emme, mutta missä on Koitassu? Hämytähti saapuu paikalle.
- Emme, Ruusutähti huokaisee.
Koitassu ja Sinitassu olivat kadonneet.

- Lähetän partion etsimään Sinitassua saavuttuamme leiriin. Sillä välin, emme ota huolta vielä siitä asiasta koko matkan aikana, Ruusutähti maukaisee klaanille ja tassuttelee eteenpäin joukko kissoja perässään.

Leiriin päästyään, Ruusutähti tassuttelee suurkielekkeelle.
- Saapukoot jokainen uskollinen klaanilleen oleva kissa suurkielekkeelle!

Kissojen yhdistyttyä, Ruusutähti alkaa taas maukumaan.

- Sinitassu on kadonnut kesken kokoontumisen! Hämytähti tuli ilmoittamaan minulle, että Koitassu oli kadonnut myös. Pääskysulka lähettää etsintäpartion hänen tai mahdollisesti heidän, peräänsä, Ruusutähti maukui.

- Minä johdan partiota. Mukaani tulee Sarakukka, Huomenääni, Valokynsi, Oravaturkki ja Pajuvirta. Lähdemme aamun koitteessa. Nyt nukumme, kun kerran on yökin, Pääskysulka huokaisee.
- Mutta Sinitassulle on voinut sattua vaikka mitä! Hopeatassu huudahtaa Tiikeritassu rinnallaan.
- Valitan, on mietittävä muunkin Klaanin etuja, Varapäällikkö jatkoi.
- Mutta... Ette voi! Hopeatassu sihahtaa.
Kissat poistuivat paikalta.
- Valitan Hopeatassu... Jos Harmaatassu olisi kateissa, olisin samanlainen. Nyt pitää uskoa vain hyvään, Pilvitassu kuiskaa tuolle.
- Kerrankin puhut jotain kaunista veliseni, Harmaatassu naurahtaa.
- Sinitassu selviää kyllä. Olen yhtä huolissani hänestä, Tiikeritassu maukaisee. Iltahohde katsoi pentutarhan suuaukolta oppilasjoukkoa.

- Erottamattomat ystävät, tuo maukaisi lempeästi ja tassutteli takaisin pentutarhan sisätiloihin.

- Mennään nyt nukkumaan, Harmaatassu huokaisi muiden mennessä edeltä. Tuo jäi odottamaan Hopeatassua, joka katsoi tähtiin.

- Tuletko? Harmaatassu kysyi.
- Ihan kohta, mene vain edeltä, Hopeatassu huokaisee. Harmaatassu nyökkää ymmärtäväisesti ja lähti oppilaidenpesään.

- Kumpa voisin puhua jollekkin, joka ymmärtää minua... Hopeatassu huokaisee.
Samalla hän tunsi, kuinka hänen mieli muuttui kirkkaaksi, jonka valloitti tähdistä sädehtivä turkki, Naaras, joka oli pienikokoisempi kuin tuon ikäisen kissan pitäisi luultavasti olla.

- Ku-kuka olet ja miten minä Tähtiklaaniin jälleen päädyin? Hopeatassu kysyi.

- Olen Pikkutähti, tai no voit kutsua minua Pikkuroihuksi. Se oli soturinimeni, Hopeatassu katsahtaa entiseen Tuhkaklaanilaiseen.
- Olen kuullut sinusta tietynlaisia huhuja. Ne liittyivät tähän: " Pikkutähden soturinimi, Pikkuroihu, tulee siitä kun Pikkuroihu on ehkä pienikokoinen, mutta tuon sielussa roihuaa suuri voima ", Hopeatassu maukaisee.
- Totta, Pikkuroihu maukaisee.
- Miksi Kutsuit minua? Pikkuroihu jatkoi.
- No en sinänsä... Hetkonen, tuliko Tähtiklaanin kissa luokseni, koska kutsuin? Hopeatassu kysyi hämillään.
- Se on voimasi. Kun tarvitset neuvoa, kutsu jotakin Tähtiklaanilaista, niin neuvomme sinua. Koskeeko asia sisartasi? Luulisin ainakin niin, Pikkuroihu hymyili.
- No Sinitassu on kadonnut... Olen huolissani hänestä, uskon että välillämme ei enään ole muuta kuin sisaruus ja muutenkin olemme väitelleet entistä enemmän, Hopeatassu huokaisi.
- Oletko kuullut tarinaani? Pienikokoinen Naaras kysyi.
- Öhmm.. En? Hopeatassu vastasi.
- No minäpä kerron: Olin nuori soturi, kun sain kuulla Emoni olevan elossa, ja että hän oli silloinen klaanimme Päällikkö, Usvatähti. Isäni oli kuulemma Ruskaklaanin päällikkö Tummatähti. Sain myös kuulla minulla olevan sisko, Tiikeriturkki. Riitelimme useasti Tiikeriturkin kanssa. Sovimme sen kerran, mutta en tiennyt että Tiikeriturkin sisällä oli vielä ripaus vihaa.
Minusta tuli päällikkö ja Tiikeriturkki suuttui. Hän väitti vihaavan minua, mutta sisarta ei pysty koskaan vihaamaan. Se on Vain tunne, jonka tunnet joka kerta kun sisaresi tekee sinulle jotain pahaa ja ärsyynnyt. Sisimmässäsi hän ja sinä rakastatte toisianne täydellä teholla. Älä koskaan luule Sinitassun vihaavan sinua, se heikentää sinua, Pikkuroihu alkoi haalentua.
- Työni on tehty, menen takaisin metsästämään Kaarnamyrskyn kanssa, Pikkuroihu maukaisi ja katosi.

Samassa Hopeatassu heräsi todellisuuteen. Hän oli istunut ' tajuttomana ' silmät auki.

Tuo tassuttelee nolostuneena oppilaidenpesään ja torkahtaa.

---------------------------------------------------------
Koitassu ja Sinitassu makasivat hylätyssä ketunpesässä.
Koitassu oli jo nukahtanut, mutta Sinitassu ei saanut unta. Safiiriksi kutsuttu Naaras istui suuaukon edessä, ettei siitä päässyt läpi.
- Kunpa tietäisi tulevaisuuden... Sinitassu huokaisee ja yhtäkkiä Siniroihu saapui tuon ' mieleen '.
- Siniroihu! Sinitassu huudahtaa nähdessään vähän aika sitten kuolleen kissan.

- Hei, oli vaikea saada sinut kiinni, kun et usko Tähtiklaaniin. Sinitassu, älä herää tästä vielä, vaan kuuntele. Toista mielessäsi
" Näky " Niin saat aina nähdä tulevaisuuteen 5minuuttia eteenpäin. Et vain saa kertoa nähdystäsi tai voimistasi. Jos kertoisit, joutuisimme ottamaan voimasi pois ja antaa ne toiselle, Siniroihu selitti rauhallisesti.
- Ei Tähtiklaania ole! Mitä sinä voimista jälleen hömpytät! Argh! Sinitassu murahtaa ja herää jälleen ' tajuttomuudesta '

Sinitassu murahtaa itsekseen ja alkaa miettimään: Voisihan sitä voima juttua kokeilla... Hän alkoi miettimään koko ajan sanaa " Näky " Samassa hän näki viisi minuuttia eteenpäin tulevaisuuten, jossa Safiirin ja Puna vaihtaisivat paikkoja ja Koitassu muuttaisi kaksi kertaa asentoaan unissaan ja Sinitassu nukahtaisi.
Sinitassu lopettaa katselun ja miettii, miten tuokin muka onnistui. Samassa Puna ja Safiiri vaihtavat paikkoja ja Koitass vaihtaa asentoaan ensimmäisen kerran.
Sinitassu asettuu mukavaan asentoon ja sulkee silmänsä. Sen jälkeen Koitassu vaihtoi vielä kerran asentoaan, sitten Sinitassu nukahti.

// Kiitos jos annat tähden!

Kanervahalla <3