Soturikissat ~ Tähtien Kutsu (Valmis)

Luku 22. Tekevälle sattuu

Sokealehti avasi nopeasti silmänsä ja nousi seisomaan.
- Enne... Tuo kuiskasi.
- Häh? Kuului Kyytassun ääni.
Sokealehti alkoi miettimään kannattikko kertoa oppilaalle vielä enteestään.
- E-ei mitään, Parantaja totesi ja haukkasi raitista ilmaa päästyään ulos parantajanpesästä.
- Mitä minun pitäisi tehdä? Kolli huokaisi ja aisti Kyytassun tulevan.
- Olemme parantajatiimi. Minulle voit kertoa ainakin, Kyytassu maukui.
- Tiedän, Sokealehti maukaisi hyväksyvästi.

Kirsikkasielu tuli oppilaidenpesälle.
- Hopeatassu, lähdetään! Tuon mestari kehotti. Muut oppilaat olivat jo vähän aika sitten lähteneet.
- Mitä me tänään teemme, Kirsikkasielu? Hopeatassu kysyi uteliaana.
- Kertaamme viime saalistusharjoituksia ja kokeilemme hieman kiipeämistä, Kirsikkasielu maukui.

Metsälle saavuttuaan, Kirsikkasielu näytti mallia, jotta Hopeatassu ymmärtäisi millä aloitetaan.

Hopeatassu hiipi ruohoa pitkin kevein askelin ja laski häntänsä.
Kirsikkasielu oli tahalleen asettanut oksan tuon eteen, että Hopeatassu voisi näyttää miten väistetään oksa saalistaessaan riistaa.
Yleisesti oksa kierrettäisiin mahdollisimman läheltä, kunhan ei vain osuisi. Mutta joskus kun riista oli tarpeeksi lähellä, voi vain hypätä oksan yli riistan kimppuun.
Hopeatassu totesi riistan olevan tarpeeksi lähellä, joten tuo hyppäsi riistan kimppuun.
Hopeatassu tappoi oravan kahdella iskulla ja otti tuota kaulasta ja kantoi Kirsikkasielulle.
- Loistavaa, mestari maukui.
- Kiitos, Hopeatassu hymyili.
- Jos tuo metsästys menee sinulla noin hyvin, voimmekin siirtyä suoraan kiipeilyyn.
Soturi maukaisi ja meni tammen eteen.

Tuo otti kynnet esiin ja kiipesi tammea pitkin kohti latvaa.
- Pidä kynsillä tiukasti kiinni, kunhan ei niin tiukasti että kynnet jäävät kiinni puuhun. Pidä katse edessä, äläkä katso alas. Ole varovainen. Virhe voi olla niin paha, että se voi johtaa kuolemaan, Kirsikkasielu maukaisi.
Hopeatassu nyökkäsi ja alkoi kiivetä tammea pitkin. Parin ketunmitan päästä Hopeatassun tassut lipsahtivat tammesta ja tuo oli yhden tassun varassa.
- Apua! Hopeatassu kiljaisi säikähdyksestä.
- Sinnittele! Kirsikkasielu huudahti ja alkoi kiivetä pitkin tammea. Kirsikkasielu nappasi Hopeatassusta ja laskeutui oppilaansa kanssa varovasti.

- Olen ihan surkea kiipeilyssä! Hopeatassu murahti säälittävästi.
- Älä syytä itseäsi. Olen mestarisi, ja minun kuuluisi opettaa sinua alkeista asti. Olet täydellinen oppilas, joten oli tuotakin pakko kokeilla, olen pahoillani Hopeatassu, Kirsikkasielu syytti itseään. Hopeatassu nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti tallustamaan kohti leiriä Kirsikkasielun kanssa.

Matkan aikana soturi huomasi Hopeatassun molemmissa takatassuissa naarmuja, samoin pari turkissakin. Kaarna oli varmaan raapinut jotenkin Hopeatassun turkkia.
- Käy parantajan luona kun pääsemme leiriin, Kirsikkasielu käski toista Naarasta.
Hopeatassu nyökkäsi ja tassutteli parantajanpesälle.

- Sain pari naarmua, Hopeatassu naukaisi parantajalle.
- Odotahan niin minä hoidan, Sokealehti maukaisi ja käski Kyytassua.

// Tää oli nyt vähän lyhyempi Luku ( kai?)