Soturikissat ~ Tähtien Kutsu (Valmis)

Luku 10. Malvapennun seikkailu

- Ja tämä on Ruskaklaanin sekä Tuhkaklaanin välinen raja, hän osoittaa pientä peltoa.
- Eli pelto on Ruskaklaanin reviiriä? Kanervatassu kysyy.
- No sinänsä, Ukkoshäntä hymähtää.

Ukkoshäntä, älä ajattele kaksimielisesti! Tykkään, että minulla on oppilas... Tosin en siitä, että hän on suvultaan kotikisu!... Ukkoshäntä miettii.

- Hei Ukkoshäntä! Kuunteletko sinä?
Kolli kuulee Kanervatassun huudon.
- Ai mitä? Mestari kysyy nolostuneena.
- Että milloin on ensimmäinen taisteluni? Odotan sitä innolla! Kollioppilas näyttää innokkaalta.
- Taistelu ei ole leikin asia. Sitä paitsi, et osaa vielä edes taistella! Ja sitä sinä et muuten odota innolla! Ukkoshäntä murahtaa.

Pläh, kotikisu.....

- Mutta eikös taisteleminen ole kivaa? Kanervatassu kysyy.
- Taisteluissa voi kuolla! Ne ovat todellisia! Kolli huudahtaa ja piiskaa hännällään ilmaa.
- Tule, palataan leiriin.

---------------------------------------------------------
Leirissä ~
- Pysy täällä, Malvapentu! Sisaruksesi pysyvät myös! Mennään tutkimaan yhdessä myöhemmin... Kiltti! Lumisulka maukuu.
- Ei käy! Pentu huudahtaa ja juoksee ulos pentutarhasta. Lumisulka nousee ylös ja tassuttelee kohti pentutarhan suuaukkoa.

- Anna hänen tutkia, Sarakukka maukuu lempeällä äänellä.
- Mutta kun, Lumisulka aloittaa.
- Sarakukka on oikeassa, Iltahohde maukaisee.

- Mitä sinä täällä teet, Malvapentu? Kanervatassu kysyy pennun pään pilkistäeasä oppilaidenpesään.
- Tulin vain katsomaan, Naaras maukaisee.
- Selvä, Kanervatassu maukaisee ja nuolaisee pentuaan korvasta.
- No, meen tutkimaan lisää! Malvapentu hihkaisee ja lähtee.

- Uuuuuu... Mikä paikka tämä on? Malvapentu saapuu seuraavaan pesään.
- Paikka, jossa et syö yhtään mitään. Varsinkaan noita marjoja tuolla, Kyytassu maukaisee.
- Kuka tänne tuli? En ole vieläkään tottunut niiden tulokkaiden hajuihin, Sokealehti kysyy oppilaaltaan huokaisten.
- Malvapentu, Kyytassu vastaa.

Sokealehti nuuskaisee ilmaa ja vetää henkeä.

- Öömh, mitä te teette? Pentu kysyy.
- Hoidamme Marjanraatoa. Hän alkaa käymään vanhaksi, Sokealehti hymähtää.
- Olen ehkä vanha, mutten kuuro! Minua ei kuitenkaan sanota vanhaksi! Marjanraato huudahtaa.
Malvapentu alkaa kikattamaan. Kyytassu tönäisee Malvapentua lopettamaan. Naaras tajuaa viestin ja lopettaa.

Kyytassu hymyilee naaraalle. Pentu hymyilee takaisin ja hiippailee ulos.

Tuo tassuttelee takaisin Pentutarhaan.
- No kerrohan seikkailustasi, Sarakukka maukaisee ja siirtää katseensa Lumisulkaan, jolla oli taas vihainen ilme.

Lumisulka ymmärtää olla iloisempi.

- No kävin... ( En jaksa selittää sitä xD)