Alfan tytär

4.Alfan tytär

Avasin silmäni ja tuijotin tuttua kattoa. Huomasin olevani vanhassa huoneessani yksin ja päätin nousta istumaan. Kun olin päässyt istumaan tunsin viiltävän kivun kyljessäni ja muistot vyöryivät mieleeni miten olin taistellut ja hävinnyt. Samaisessa hetkessä kuulin kuinka oveen koputettiin ja Sebastian rynnisti sisään. Kun hän näki minun olevan hereillä hän ei sanonut mitään vaan harppoi luokseni ja sulki minut hänen tiukkaan ja lämpimään syleilyyn. Kun hän vihdoin irrotti näin hänen kasvonsa läheltä ja ne näyttivät siltä ettei hän olisi nukkunut ollenkaan. "Kuinka kauvan olin tajuttomana" kysyin. Hänen hymynsä hyytyi vähän, mutta tuli kohta taas takaisin "Melkein kaksi päivää. Et tiedäkkään kuinka huolissani minä olin. Päätit sitten haastaa sen kaikista isoimman suden, verrattuna sinuun" ja naurahti. Päätin vastata samalla mitalla "no pakkohan se oli kun sinä valitsit pienimmän". Hetken hiljaisuuden jälkeen purskahdinme molemmat nauruun ja Sebastian kaatui sängylle viereeni. "Meidän pitäisi lähteä kohta aasiaan minun kotiini ja kohta myös sinun" hän sanoi hymyillen. "Mihin aikaan lähdemme" päätin kysyä. "Puolen tunnin sisällä. Laukkusi ovat jo autossa ja annan sinulle puoli tuntia aikaa hyvästellä kunnes joudumme lähtemään lentokentälle.

Nousin sängystä ja huikkasin Sebastianille, että menisin suihkuun. Tallustin kylpyhuoneeseen ja laitoin kuuman veden valumaan samalla kun riisuin vaatteitani. Kävin nopeassa suihkussa ja menin vaatehuoneeseeni pukemaan kunnes tajusin että olin pakannut kaikki vaatteeni joten heitin päälleni eilisen vaatteet.

15 minuutin jälkeen saavuin alas ja tajusin kaikkien tuijottavan minua. Menin isäni ja veljeni luokse ja Scott oli jo täysissä kyyneleissä toisin kun isäni katsoi minua ylpeydellä. Scott juoksi luokseni ja rutisti minut miltei kuoliaaksi halaamalla niin kovaa. Kuulin pientä murinaa selkäpuoleltani ja tajusin sen miltei heti olevan Sebastian. Kun veljeni vihdoin päästi minut irti oli isäni vuoro. "Tule tänne prinsessani" hän lausui ja ojensi käsivarsiaan eteenpäin. Otin pienen vauhdin ja hyppäsin hänen syliinsä niinkuin olin pienenpänäkin tehnyt. Hän kiersi vahvat käsivartensa ympärilleni ja halasi minua tiukasti "Äitisi olisi niin ylpeä sinusta kultaseni" hän kuiskasi korvaani. Tunsin kyyneleen vierähtävän poskeltani ja samalla isäni laski minut alas. "Älä itke pikkuiseni näämme varmasti pian uudestaan et sinä minua menettämässä ole" hän sanoi ja pyyhki kyyneleen poskeltani. "Hei hei isä, pidä huolta Scotista hän on todella tyhmä kuten varmasti tiedät" naurahdin vielä kerran halaten isääni. Seuraavaksi menin veljeni luokse joka olis jotenkin saanut kerättyä itsensä "Heippa veliseni, pidäthän huolta isistä hän tekee liian paljon töitä ja tarvitsee apuasi monissa asioissa muttei vaan sitä myönnä" kun olin lausunut nämä viimeiset sanat volemmille juoksahdin etupihalle huutaen vielä viimeiset hyvästit ja nuosin autoon jossa Sebastian minua jo odotti.