Alfan tytär

11. Alfan tytär

Hän hymähti anelulleni ja sanoi "minun on nyt aika lähteä hoitamaan tärkeitä asioita. Tulen pian takaisin joten älä huoli sinun ei tarvitse olla kauaa minusta erossa". Siinä samassa hän lähti kävelemään ovea kohti jättäen minut kyyneleet silmissäni miettimään Sebastianin kohtaloa.

Siinä samassa tajusin Sebastianin olevan vielä tuolla jossain. En kylläkään tiedä missä mutta jossain. Luulin että heidätkiin oltiin napattu mutta nähtävästi ei.

Missä he voisivat oikein olla? Miksi minut oltiin jätetty jälkeen? Ovatko kaikki kunnossa? Olivat kysymyksiä jotka pyörivät päässäni jatkuvasti ja ilman vastausta ne tulisivat pyörimään siellä vielä kauan.

Mahani piti ääntä ja olin täysin unohtanut etten ollut syönyt mitään. Tajusin myös muuttuneeni joka siis tarkoittaa että vaatteeni oli mennyt siinä rikki. Siitä päättelin kidnappaajani nähneen minut alasti. Mutta positiivinen puoli tässä oli se ,että sentään olivat minut pukeneet isoon huppariin ja legginseihin ja alusvaatteetkin minulla tuntui olevan.

Mahani muistutti minua jälleen nälästä ja päätin huutaa vartijaa jos saisin ruokaa. "Mikä sinulla nyt oikein on?" Kysyi vartija hieman hämmentyneenä. "Minulla on nälkä. Saisinko ruokaa?" Kysyin rauhallisesti. "Minä haen sinulle keittiöltä" vartija sanoi ja lähti kävelemään ovelle päin.

"Voisitko pyytää lääkärin myös paikalle, sillä jalkaani sattuu kamalasti ja haluaisin varmistaa onko se mitään kamalan vaarallista?" Kysyin toivoen hyväksyvää vastausta. "Tottakai haen sen nyt samalla, että saat jalkasi kuntoon!" Vartija vastasi hieman huolestuneena ja laittoi samalla oven kinni.

Toivoin lääkärin tulevan pian sillä jalassani oleva kipu kasvoi kasvamistaan ja en kohta kestänyt kipua enään.

Kymmenen minuutin jälkeen kuului askeleita ja oletin vartijan tulevan lääkärin kanssa. Voisin käyttää tätä pakenemiseen, mutta en pitkälle pääsisi huonolla jalalla joten päätin antaa lääkärin hoitaa minut ensin ja sitten odotan vielä parantumista ja sitten voin häipätä tästä paikasta.

Lääkäri ja vartija löysivät tiensä sellini eteen ja siinä samassa vartija avasi oven. Lääkäri astui sisään ison pakin kanssa jossa oletin olevan kaiken laista lääkärikamaa.

Lääkäri esitteli itsensä Samaeksi ja aloitti samantien jalkani tutkimisen. "Kumpaan jalkaan sinulla sattuu?" Kysyi lääkäri ja osoitin oikeaa jalkaa.

"Sattuuko siihen paljon?" Lääkäri halusi tietää
"Todella paljon ja se vain lisääntyy lisääntymistään. Uskon että siinä olisi jonkun lainen rasitusvamma tai jos se on nyrjähtänyt" sanoin kivuliaalla äänellä.

Jälleen lääkäri avasi suunsa "oletko tehnyt jotain mikä olisi saattanut rasittaa jalkaasi?"

"Nooo juoksin teidän laumaanne pakoon ja ajattelin sen rasittaneen jalkaani liikaa" sanoin mietteliäästi.

"No sepä se syy onkin. Uskon että jalassasi on vain rasitusvamma niinkuin arvasitkin. Laitan siihen tuen ja annan sinulle tabletin mikä auttaa kipuun."
Sanoi lääkäri luottavaisella äänen sävyllä.

Kun lääkäri oli valmis sain ruokani ja söin hyvällä ruokahalulla koko annoksen loppuun. Lääkäri antoi minulle myös rauhoittavaa että saisin nukuttua kunnolla ja sen takia hetki sen jälkeen kun minut oltiin jätetty yksin vaivuin syvään uneen.