Alfan tytär

9. Alfan tytär

Lähdin kiertämään taloa huolestuneena ja levottomana. Kiersin viho viimeisenkin huoneen talosta enkä löytänyt ketään. Päätin laajentaa etsintöjäni pihalle.

Lähdin ovesta ulos ja aloin kiertelemään. Menin ensiksi katsomaan autotallille. En löytänyt sieltä ketään joten jatkoin etsintöjäni.

Olin kiertänyt koko pihan, enkä ollut nähnyt ketään. Yritin kuunnella ympäristöäni äänien varalta, mutten kuullut mitään. En edes kuullut lintujen laulua tai eläinten ääniä.

Silloin epäilykseni heräsi, sillä luonto oli hyvin eläväistä siellä ja aina kun olin mennyt ulos olin kuullut edes jotain, mutta nyt en kuullut mitään.
Otin pari juoksuaskelta talon ovelle ja kiirehdin sulkemaan ovea takaani. Minusta alkoi tuntua kuin joku olisi seurannut minua koko ajan ja aloin ahdistua. Sydämensykkeeni alkoi kiihtyä ja hengitykseni alkoi kiivaantua.

Lähdin juoksemaan hurjaa vauhtia huoneeseeni ylimpään kerrokseen. Puolivälissä kuulin kuinka ulko-ovelta kuului isoja paukahduksia ja se murrettiin siihen paikkaan. Juoksuaskeleeni kiihtyi kiihtymistään, kun kuulin jonkun askeleet portaiden alapäässä tulevan minua kohti.

Pääsin käytävälle jonka päässä huoneeni sijaitsi. Pääsin ovelle ja paiskasin sen heti kiinni, kun sain tilaisuuden. Laitoin huoneen oven lukkoon ja kiirehdin kylpyhuoneeseen ja laitoin senkin oven kiireesti lukkoon.

Avasin kylpyhuoneen ikkunan ja katsoin alas. Pudotus oli kolmannesta kerroksesta, joten se ei ollut kovin lyhyt.

Samassa kuulin kuinka huoneen ovi meni pärstäleiksi isolla äänellä ja päätin, että jos en karkaa nyt en karkaa milloinkaan.

Hyppäsin ikkunan luukulle ja otin tukea seinästä. Laitoin ikkunan kiinni kun olin ulkopuolella ja lähdin kapuamaan alas. Kuulin mies äänen joka sanoi "katsokaakin, että se tyttö löytyy". En jäänyt kuuntelemaan tarkemmin vaan lähdin nopeampaa alaspäin.

Pääsin maankamaralle ja lähdin heti kun jalkani koskivat maata juoksemaan kohti metsää. Päätin muuttua sudeksi, sillä pääsisin juoksemaan nopeampaa siinä muodossa.

Muutuin hopean valkoiseksi sudeksi hetkessä ja lähdin juoksemaan hurjaa vauhtia metsään josta en tiennyt mitään.

Olin juossut noin 2 tuntia ja aloin olemaan todella uupunut. Päätin pysähtyä, sillä en kuullut mitään ja en jaksanut liikuttaa jalkojani enää. Löysin puron jonka varrelle jäin lepäämään.

Hetken levättyäni aloin miettimään mitä Sebastianille, hänen veljilleen ja hänen laumalleen (vaikken kyllä siitä montakaan jäsentä ole tavannut) oli tapahtunut. Olisin kyllä herännyt tappeluun tai kaappaamiseen, joten ne vaihtoehdot ovat pois listalta.

En kerennyt miettiä kauvaa, kun kuulin ulvontaa todella läheltä ja haistoin tuulesta vieraan suden hajun. Yritin nousta, mutta parin askeleen jälkeen kaaduin maahan enkä päässyt siitä enää ylös.

Kuulin ääniä aina vaan lähempää, mutten saanut ruumistani ylös, vaikka kuinka yritin.