Mitä tapahtuu, kun kuvan kaunis alfan tytär saa tietoonsa olevansa vahvimman, pelottavimman ja suurimman lauman alfan sielunkumppani. Mitä hän tekee? Karkaako hän vai päättääkö hän kohdata kohtalonsa ja rakastua?
Tarina sisältää väkivaltaa ja seksua...
Heräsin outoon mutta tuttuun ääneen joka sanoi "herätys prinsessa meillä on paljon tehtävää tänään". Samassa aukaisin silmäni ja huomasin Vladimirin kasvot vain senttien päästä omistani. Jäädyin paikalleni enkä saanut tehtyä itselleni mitään vaikkakin olisin halunnut peruuttaa seinään ja kirkua. "Hyvä, olet alkanut pelätä minua. Se tarkoittaa sitä että olen saamassa vallan sinusta" Vladimir hymyili ja nousi seisaalteen. "E..en minä sinua pelkää!" Huusin vastalauseen. "Niimpä niin... Jos itse uskoisit ettet pelkäisi minua et olisi kommentoinut tuohon mitään." Vladimir virnuili.
"No mitä sinä nyt minusta haluat" tiuskaisin Vladimirille. "Haluan sinun tulevan kanssani ulos" Vladimir tokaisi. "Ulos?" Kysyin. "Kyllä..." Vladimir tarkensi. "En halua mennä kanssasi minnekkään" tokaisin. "Sinulla ei ole valinnan varaa. Vartijat!" Vladimir huusi ja samassa vartijat tulivat selliin. "Ottakaas pikku prinsessa. Meillä ei ole koko päivää aikaa" Vladimir huomautti ja alkoi kävelemään käytävää pitkin. Minut tuotiin ihan Vladimirin kannoille niin että vartijat olivat minun kannoillani... Toisin sanoen olin saarrettu. "Sinne meni pakosuunnitelmani" ajattelin päässäni.
Pääsimme ulos ja kirkas valo häikäisi silmiäni. Jouduin valon takia sulkemaan ja hieromaan silmiäni että ne tottuisivat valoon ja antaisivat minun nähdä mitä ympärilläni tapahtuu.
Silmäni tottuivat ja näin kylän, samantapaisen kun Sebastianillakin, mutta tässä kylässä ei ollut niin ystävällinen ilmapiiri. Pikemminkin uhkaava ja varjostava. "Tervetuloa uuteen kotiisi!" Vladimir huusi. "Tämä ei ikinä tule olemaan kotini" huomautin ja katsoin Vladimiria murhaavasti. "Äläs nyt prinsessani" Vladimir sanoi ja lähti jälleen kävelemään päättäväisesti eteenpäin.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Lopulta pääsimme isolle talolle joka oli tehty tummista materiaaleista ja näytti siltä että tämä olisi laumantalo. "Tervetuloa matalaan majaani prinsessa. Tästä lähtien tämä tulee olemaan myös sinun talosi. " "En aijo asua sinun kanssasi nyt.... enkä ikinä!" Toksautin Vladimirille ja samassa jalkani nousivat maasta ja kasvoni painautui Vladimirin selkään. Tajusin hänen nostaneen minut hartialleen ja huomasin hänen lähtevän kävelemään kohti taloa. Vladimir avasi talon oven ja käveli kylmän viileästi sisään. Hän jatkoi kävelyään yläkertaan ja astahteli ylätasanteelta huoneeseen ja heitti minut sängylle. "Pidit tai et, sinä asut täällä minun kanssani ja piste." Vladimir käytti alfa ääntään ja jähmetyin jälleen. "Miksi sinä haluat että asun täällä?" Kysyin "Tottakai lunani nyt minun kanssani pitää asua tyhmäkö olet." "En ole sinun!" Huusin ja aloin olemaan itkemisen rajamailla. "Tulet olemaan!" Hän huusi kovempaa "Älä enää väitä vastaan tai saat rangaistuksen!" Hän suorastaan karjui.
