True Colors //FIN

Luku 1.

   Filosofiaa, englantia, matematiikkaa, psykologiaa... Listasin päässäni huomisen päivän aineita voidakseni myöhemmin pakata tarvittavat kirjat mukaan. Pidin psykologiasta. Se oli tärkeetä, ja auttoi selvittämään myös omia ajatuksia. Havahduin näistä ajatuksista, kun kuulin nimeni mainittavan muutamaan kertaan.

"Vilja?"

Anton katsoi minua huvittuneena. "Sä et taaskaan keskity."

"Sori". Katsoin poikaystävääni huvittuneena. "Mitä sä sanoit?"

"Niin että haluutko sä huomenna kyydin kouluun?" Anton silitti vaaleita hiuksiani. Pääni oli hänen jalkojensa päällä niin, että näin suoraan hänen sinisiin silmiinsä. Niistä minä pidin eniten. Antonin silmistä.

Anton kävi kanssani samaa koulua. Hän kävi abivuotta, eli oli minua yhden vuoden ylempänä. Hän oli myös jo täyttänyt 18 ja omisti siten ajokortin. 

"Haluan haluan, oot mun vakiokuski", vastasin tälle. Vastauksen saatuaan poika hymyili ja nousi sängyltä.

"Mä sit lähen. Oo kaheksalta valmis, tuun hakemaan."

Nyökkäsin vastaukseksi. Katselin Antonin poimivan reppunsa lattialta ja asettavan sen vasemmalle olalleen. Hän nojautui minuun päin ottaen tukea sängystäni. Nojauduin itsekin eteen ja painoin pienen suudelman Antonin huulille. 

"Rakastan sua", kuulin pojan sanovan. Tyydyin hymyilemään vastaukseksi. Se oli jo varmaan tottunut että sanoin sen takaisin vähän harvemmin. Kai minä sitä rakastin. En ollut ennen ollut rakastunut, joten tuskin edes tiesin miltä se tuntuu. 

Päädyin taas ajattelemaan koulua. Tiettyjä kursseja, kursseilla kanssani olevia opiskelijoita. Varsinkin tiettyä opiskelijaa... Ei. Karistin ajatukset mielestäni. Älä ajattele sitä, hoin mielessäni. Älä ajattele. 

Ketä minä huijasin? Tiesin kyllä että olin ottanut muutaman kurssin vain, koska Amalie oli siellä.