Kadmiuminkeltainen nauru ⇢ j.hs × j.jk ✔

viisi

Changjeon-dong, Mapo-gu, Soul
15.30

»Mulla olis sulle töitä.»

Tuo lause oli saanut Hoseokin silmät suurenemaan hämmennyksestä. Vahempi oli kuitenkin itsekin yllättyi siitä, ettei odottamaton työtarjous puolitutulta ollut tuntunutkaan niin tunkeilevalta kuin se olisi voinut. Hoseokin hämmennys oli kuitenkin ollut hyvää hämmennystä: samanlaista kuin silloin, kun kesäillan auringonlasku muuttuikin yhtäkkiä liki sinooperinpunaiseksi ja suusta pääsi tahaton, ihaileva huokaus.

Kadut olivat pienen sateen jälkeen kosteat, ja kosteuden tuoksu oli kesyttänyt pölyisen kaupunki-ilman.
Kirjastossa tavattu taiteilijapoika kulki Hoseokin vierellä näyttäen tietä. Mustaa asfalttia vasten tummanharmaina kopisevat askeleet johdattivat kaksikkoa metron kautta nuoremman pieneen kaksioon, jonka pienenpieni makuuhuone oli kuulemma pyhitetty kokonaan öljyvärimaalaukselle ja keskeneräisille töille.

Nuorempi ei suostunut kertomaan enempää työntarjouksensa sisällöstä, vaikka Hoseok kuinka tältä uteli. Vastauksena oli aina sama viekas virne ja lupaus, että kertoisi sen vasta silloin, kun he olisivat perillä. Jungkookin silmien lempeä tuike oli kuitenkin paljastanut idean olevan tälle tärkeä.

***

Hapjeong-dong, Mapo-gu, Soul
15.56

»Tervetuloa tänne pienenpieneen ja sotkuiseen majaan!» Jungkook huudahti kirkkaasti riisuttuaan tennarinsa huolimattomasti naulakon alle. Sen äänen väri oli tuonut punahiuksisen mieleen kuulaan kevätauringon lämpimän paisteen. Hoseok avasi yhä ajan ja ainaisen katupölyn harmaannuttamien kenkiensä umpisolmuun menneitä nauhoja haistellen samalla uuden tuttavansa asunnon lämmintä, kodikasta tuoksua, jossa tuoksahti osittain öljyvärimaalit.

Kompaktin kaksion sisustus oli yksinkertainen, ja nuorempi oli vaikuttanut käyttävän varojaan lähinnä maalaustarvikkeiden hankkimiseen. Kaksion makuuhuoneeksi tarkoitetun huoneen värikäs näky sai vanhemman leuan loksahtamaan pari senttiä alemmas.

Jungkook ei ole tosiaan mikään amatöörimaalari.