Kadmiuminkeltainen nauru ⇢ j.hs × j.jk ✔

yhdeksän

Hapjeong-dong, Mapo-gu, Soul
23.15

Yötaivas alkoi olla jo niin tumma, että kaupungin läpitunkevasta valosaasteesta huolimatta taivaalta pystyi erottamaan kirkkaimmat tähtikuviot. Jupiterkin välkkyi kirkkaasti ikkunan läpi itäisellä taivaalla, kun Hoseok teki vielä pikavisiitin maalaushuoneeseen katselemaan hänen ja Jungkookin kuivuvia, keskeneräisiä töitä.

Jungkookin maalaus oli melko erilainen synesteetikon työhön verrattuna. Kun tämän työn päävärinä toiminut kullankeltainen oli täyttänyt melkein koko kankaan muutamia ääriviivoja lukuunottamatta, nuoremman työssä näkyi monen eri värin kirjo varjostamassa moniulotteista, keskeneräistä muotokuvaa. Siitä pystyi keskeneräisyydestä huolimatta kuitenkin tunnistamaan, ketä henkilöä nuorempi oli maalannut.

»Ei hemmetti, mä taisin jättää mun ilmapatjan mun porukoille!» kuului turhautunut huudahdus ateljeehuoneen ulkopuolelta. Nuorempi asteli näkyviin ovenkarmin takaa huokaisten syvään ja hieroen päätään.

Ei... Pitääkö mun mennä kotiin? Mä en halua, Hoseok ajatteli hiljaa katsoen ruskeahiuksista kysyvästi.

»Haittaako sua hirveesti, jos joudutaankin nukkumaan samassa sängyssä?» ruskeahiuksinen kysyi nojaten ovenkarmiin. Tämän silmät olivat huolestuneet.

Helpottunut hymy levisi punahiuksisen huulille.

»Ei, ei tietenkään!» hän vastasi hymyillen.