Sen jälkeen, kun mä tanssin sun kanssa yökerhossa, mä en nähnyt sua kuukauteen. Syyskuu vaihtui marraskuuksi ja sua ei näkynyt missään. Ei metrossa, ei kauppakeskuksissa, ei mun kotikadulla. Kunnes sitten lokakuun lopulla, kun mä tulin kotiin laskuhumalassa, sä istuit mun kotioven edessä. Mä olen aika varma, että rappukäytävässä ei saa polttaa, mutta niin sä teit silti. Sun katse kohtasi mut ja mä huomasin että sun toisessa silmäkulmassa oli mustelma. Mä kävelin lähemmäks ja sä nousit ylös. Mä yritin avata ovea, mutta sä tulit eteen. Sä olit lähellä, ja sä puhalsit savua mun naamalle. Sä kiedoit kätes mun vyötärölle ja vaan tuijotit. Mun päätä koski jo valmiiksi ja päivä oli ollut vähän huono, joten vieläkin humalaisessa olotilassani mä nojauduin sua vasten vaikka mä olinkin pidempi.
Sä olit vaarallinen, sen mä tiesin. Arvaamaton. Mutta samalla sussa oli jotain mikä samalla rauhotti ja samalla innoitti mua. Ehkä se oli alkoholi, tai mun muuten vaan sekava mielentila, mutta mä nostin mun pään sun olkapäältä ja suutelin sua.
