Kun mä heräsin aamulla, mä vannoin etten enää ikinä joisi. Mutta silti löysin itseni taas yökerhon neonvalojen alta.
Tanssilattia oli täynnä levottomasti tanssivia ihmisiä, ja kaikki äänet peittyivät kovien bassojen alle. Mä liityin massaan mukaan ja annoin rytmin ja alkoholin viedä.
Ja sitten mä näin sut. Sä tanssit keskellä lattiaa, sun vihreät hiukset hohtivat valoissa. Musta huulipuna peitti sun huulet, ja sun vaatteet eivät jättäneet paljoa arvailemisen varaan. Sun silmät olivat kiinni, mutta kun sä avasit ne, ne kohtasivat mun katseen. Ne vihreät silmät porautu mun sieluun ja veti mua lähemmäks. Siinä vaiheessa mä tajusin että mä halusin sua ihan saatanan paljon. Sä katsoit muhun odottavasti, ihan niin kuin sä tietäisit mitä mä halusin. Ainakin sä tiesit mitä sä halusit. Mä lähestyin sua ihmisjoukon läpi, välillä sulkien silmäni. Mutta aina kun mä avasin ne, mun katse kohtasi sun katseen.
Ja sitten sä olit lähellä. Sä takerruit muhun kiinni ja painoit itsesi lähelle. Mä tunsin sun lämmön. Sä tanssit mua vasten ja mä sua, ja aika venyi ja hidastui enkä mä tiennyt, miten kauan me siinä olimme. Sitten kappale vaihtui hieman, ja mä avasin mun silmäni. Me pysähdyttiin, ja sä tuijotit mua. Ne vihreät silmät porautuivat mun sieluun taas kerran. Sä virnistit hieman ja painoit sitten suudelman mun huulille.
Sitten sä katosit.
