Sä olit vielä mun kämpässäni, kun mä lähdin kouluun. Mutta sitten kun mä tulin takaisin, sä olit jo lähtenyt. Kuitenkin sä jätit puhelinnumeron ja kaulakorun jälkeesi, joten mä tiesin että mä tulisin tapaamaan sut vielä uudestaan.
Mä kävelin peilin luo ja laitoin kaulakorun kaulaani. Se oli nahkainen ja paksu, ja se puristi hieman. Keskellä sitä oli metallinen sydän. Jotenkin se, miltä musta nahka näytti raadeltua kaulaani vasten, miellytti minua.
Mä en vielä silloin tajunnut, että sä oli pureutunut jo mun sydämeen.
