Luku 12. Epävarmuutta ja pelkoa

78 9 7
                                    

Kidetassu tassutteli Malvatuulen ja Viimatassun kanssa takaisin leiriin. Tuo olisi heti halunnut purkaa ajatuksensa ja enteen suoraan parantajalle, mutta yhtäkkiä hänet valtasi epävarmuus ja pelko. Entä jos Kidetassun piti selvittää asia itse, entä jos se on salaisuus eikä kuulu muille? Entä jos Tähtiklaani suuttuu hänelle?

Yhtäkkiä hän olikin jo parantajapesän sisällä Malvatuulen kanssa. Viimatassukin oli jo poissa.
" Noniin, kerro kaikki Kidetassu! " Malvatuuli maukui huolestuneesti.

Kidetassu empi hetken, ja toisen. Hän ei enään halunnut kertoa. Mutta oliko hän tosissaan sen takia valehtelemassa parantajalle?

Kidetassu avasi suunsa valmiina valehtelemaan, mutta sulki sen uudestaan.
" Kidetassu, meillä ei ole koko aikaa tähän." Malvatuuli maukui hieman kärsimättömänä.

Kidetassu tuli siihen päätökseen, että valehtelisi.
" No totah... En saanutkaan ennettä se olikin vain uni. Niin Esi-isät kuiskivat " Kidetassu maukaisee. Naaras ei halua edes katsoa Malvatuulta suoraan silmiin.

" Selvä. " Malvatuuli huokaisi hieman pettyneenä ja kääntyy hoitamaan tehtäviään.
" Lehvätassu, voit tulla takaisin! "

Kidetassu astui ulos pesästä allapäin.
Miksi Tähtiklaani...
" Ai pelkkä uni? " Viimatassu maukaisee.

" Täh? Viimatassu! Salakuuntelitko sinä?! " Kidetassu säikähtää. Tosin, ei sillä olisi mitään väliäkään, hänhän valehteli...

" Kyllä. Miksen saisi? " Viimatassu kysyi muka ' huolissaan '.

" No miksiköhän? Häivy vitsiin täältä! " Kidetassu tiuskaisi.

Viimatassu kohautti olkiaan ja poistui.

// Sorry siitä et olen ollut vähän epäaktiivinen, mut yritän tehdä näitä niin monta ku motivaatio riittää ja ehdin... ❤

Soturikissat ~ Ensiyö (Valmis) Donde viven las historias. Descúbrelo ahora