Soturikissat ~ Ensiyö (Valmis)

Luku 25. Tulevaisuus

" Kidetassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kidesiipi. Tähtiklaani kunnioittaa itsepäisyyttäsi ja rohkeuttasi, sekä hyväksyy sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! " Pääskytähti huudahtaa.

" Tomutassi, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Tomukuono. Tähtiklaani kunnioittaa nokkeluuttasi ja uskollisuuttasi, sekä hyväksyy sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

" Sirppitassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Sirppikukka! Tähtiklaani kunnioittaa oikeudenmukaisuuttasi ja uskollisuuttasi, sekä hyväksyy sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

" Viimatassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Viimatuuli! Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja luottamustasi, sekä hyväksynme sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

" Sammaltassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Sammalpilvi. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja uskollisuuttasi, sekä hyväksyy sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

" Varjotassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Varjokarva. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja rohkeuttasi, sekä hyväksyy sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

" Ja viimeiseksi, Kastetassu. " Pääskytähti maukaisee.

" Kastetassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kasteläikkä! Tähtiklaani kunnioitaa nokkeluuttasi ja uskollisuuttasi, sekä hyväksyy sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

Kuusikko katsoivat toisiaan ylpeinä uusista nimistään.
" Kidesiipi! Tomukuono! Sirppikukka! Viimatuuli! Sammalpilvi! Varjokarva! Kasteläikkä! "

" Soturilain mukaisesti, istutte yön yli vartioimassa leiriä hiljaa, nukkumatta. " Pääskytähti ilmoittaa.

Kidesiipi nyökkää.
Hänestä tuntui erilaiselle...
Ihan kuin soturina olo olisi muuttanut kaiken. Todellisuudessa, hän oli vielä sama kissa.

Kidesiiven mieltä jäi enään vain painaa yksi asia: Nyt kun hänellä oli partioita enemmän ja hän oli soturi, riittäisikö hänellä aika ja uskollisuus myös Hiekkasateelle?

Sirppikukka tassutteli pirteästi heiluttaen häntäänsä Kidesiiven luokse.
" Olemme vihdoin sotureita! Eikö olekin huikeaa? "
Sirppikukka käänsi katseensa myös Sammalpilveen, joka nyökkää.

" Jep, aika uskomatonta... " Kidesiipi maukaisi haaveissaan.

" Mitä mietit? " Viimatuuli pääsi yllättämään Kidesiiven takaa.

" En mitään sinulle kuuluvaa. " Kidesiipi hymähtää.

Viimatuuli tuhahtaa leikkisästi.
" Niinpä tietenkin. "

---------------------------------------------------------
Yö koitti, oli hämärää.
Vain kylmä viima puhalsi syvässä hiljaisuudessa.

Kidesiipi värähti. Häntä mietitytti paljon tulevaisuus. Mitä hänelle ja Hiekkasateelle kävisi? Ja entäs hänelle ja Viimatuulelle?

Huolenaiheita oli monia.
Kidesiipi ei pystynyt olla ajattelematta niitä. Häntä stressasi kaikki tämä, tuleva.

Yhtäkkiä Kidesiipi leijui tyhjyydessä, ilman mitään huoleaiheita, synkässä, mustassa pimeydessä...

Helooooooooo <3333
Näin alkuun kiitokset erityisen paljon seuraaville henkilöille: JultsuWrite, joka keksi Tomukuonon nimen, Hunajainenn, joka keksi Sammalpilven nimen ja lottalii12, joka keksi Kasteläikän nimen.
Kiituuuuus <33333333
Niin ja hei, tälleen btw, tähän kirjaan tulee enään 1-3 lukuu ja sit teen sen uuden kirjan!!!!!!! Eli siis tän jatko-osan!!!!!!!!

BAIIIIIII