Kuvittele itsesi Alaskaan susien keskelle joita joudut suojelemaan hengelläsi. Sinua kutsutaan susien kuningattareksi, mutta silti kaikki läheisesi pettää sinut kerta toisensa jälkeen.
Jep. Sekavaa. Mutta tällaista minun elämäni on..
K-15
väkivalt...
Kerään viimeisimpiä tavaroitani pahvilaatikkoon jonka kyljessä lukee mustalla tussilla "Hazel 2002" jossa on joskus ollut lapsuuden tavaroitani. Täytän siis joulukuussa vasta 17. Käteeni tarttuu kuva jossa on minä ja äitini. Laitan kuvan nopeasti pois laatikon pohjalle ja pyyhin poskille karanneet kyyneleet.
Suljen pahvilaatikon ja laitan kannen kiinni pakkausteipillä jonka jälkeen kannan sen pihalle muuttoauton perälle. "tää olis sit viimenen." sanon ja laitan sen muiden pahvilaatikoiden päälle tukevasti. "hyvä. Eiköhän sitte pian lähetä jotta päästään joskus perille." isäni sanoo ja sulkee muuttoauton peräluukun. Katson isääni joka hymyilee minulle siistien kulmakarvojensa alta.
"hei hyvin se menee. Sä löydät varmasti sieltä kavereita." isäni sanoo ja silittää poskeani.
Siinä se juuri onkin. En halua kavereita. Liian ahdistava ajatuskin.
"niin kai.." hymähdän ja päästän pienen hymyn. "no niin meneshän ny hakemaan sun vipat tavarat jotta päästään lähtemään." isä sanoo ja taputtaa olkapäätäni.
"matkalaturi, kuulokkeet, puhelin..." mumisen itsekseni tarkistaen, että kaikki niin sanotut käsitavarat ovat mukana. Suljen repun vetoketjun ja nakkaan sen selkääni. Katson vielä kerran avaraa huonettani jossa kököttää vain sänkyni ja pari kaappia sillä uudessa kodissamme olisi valmiina jo uudet kalusteemme. Menen ulos huoneestani ja laitan valkoisen oven kiinni. "Zeus! Mennään!" huudan koiraani joka juoksee häntä heiluen luokseni. Menen pihalle ja avaan muuttoauton oven ja Zeus hyppää kiltisti auton penkille istumaan. Menen itse perässä Zeuksen viereen ja paiskaan auton oven kiinni.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tärisytän hermostuneena jalkaani ja rapsutan samalla Zeusta. Isäni tulee vihdoin autoon ja istuu kuskinpaikalle siten, että Zeus istuu välissämme (täs on sellaset penkit ku pakettiautois). "eiköhän mennä." isä sanoo ja käynnistää auton.
Tästä alkaisi yli kolmen tunnin ajomatka.
Laitan kuulokkeet korviini ja laitan musiikkia joka saa minut rauhoittumaan. Nojaan kylmään autonikkunaan ja katson samalla ulos ohikiitäviä puita. Haukottelen ja laitan silmäni kiinni.
"Hazel..Hazel. Me ollaan perillä. "isäni ravistelee minua. Taisin ilmeisesti nukahtaa jonka takia matka menikin nopeasti. Avaan auton raskaan oven ja hyppään korkeasta autosta ulos. Hengitän kylmää ilmaa keuhkoihini ja puhallan sen höyrynä ulos.
"Zeus." pyydän häntä ja tuo hyppää haukottelen ulos autosta. "täs tää nyt sit olis." höpisen tuolle ja silitän hänen lämmintä päätä. Otan auton etupenkiltä reppuni jonka jälkeen paiskaan oven kiinni. Avaan uuden kotimme oven ja astun sisään Zeuksen juostessa jalkojeni välistä sisälle innokkaana tutkiskellen uusia paikkoja. Katson ympärilleni kotoisaa ja valkeaa taloa.
