Ihmissuden henki (valmis)

6. Who Whant's to Live Forever?

who whant's to live forever?

WHO WHANT'S TO LIVE FOREVER?!

*

"Andreas! ANDREAS!" 

Andreas loikkaa Námren viereen. "Niin?" 

Námre kirkaisee ja tarttuu Andreakseen kiinni. "Se sattuu", hän kuiskaa. Andreas nyökkää. "Tiedän. Ensimmäiset kerrat ovat kaikkein kivuliaimpia.

Námre vetää henkeä ja kirkaisee uudestaan. Hänen selkänsä taipuu kaarelle, kun ihmisluut venyvät susimaiseen asetoon. Andreas sipaisee Námren käteen levinnyttä oranssinpunertavaa karvaa. Hän nostaa Námren käsilleen ja koettaa saada hänet reppuselkäänsä. "Námre, sinun on helpompi olla alhaalla. Minä kannan sinut sinne."

Námre koettaa olla mahdollisimman rauhassa, Andreaksen selässä. Mustan suden veren oksettava maku tulvahtaa hänen suuhunsa.

Andreas pudottautuu alas toisiksi alimmalta portaalta ja laskee tytön selästään varovasti maahan. Námre kääntyy heti vatsalleen ja oksentaa syömänsä iltapalan ulos. "Námre, oletko kunnossa?" Tyttö pudistaa päähänsä ja kirkaisee. Hänen päänsä taipuu taakse, ja kuunvalon vilauksessa Andreas näkee tytön kasvoissa punertavaa karvaa ja kuonon, joka kasvaa ihmisnenän paikalle. Hän nostaa katseensa täysikuuhun, joka pilkottaa puiden takaa ja käynnistää muodonmuutoksensa.

-

Colin herää sudenulvontaan ja nousee istumaan sängyllään. "Mikä se oli?" hän kuiskaa hiljaa kuullessaan kolahduksen. Poika hieraisee punertavanruskeita hiuksiaan ja nousee seisomaan. Haen vain nopeasti vettä.

Colin avaa huoneensa oven ja kävelee hiljaa alakertaan. Täydenkuun valo paistaa keittiönikkunasta tehden lattialle vaaleamman suorakulmion. Colin väistää valoa, koettaen olla osumatta siihen. Hän ottaa puukupin kaapista ja laskee siihen että.

Ikkunasta ei näy muuta kuin valkean hangen peittämä maa ja kanakoppi. Kauempana on myös metsä, tummana rajana muuten valkoisessa maisemassa. Kuunvalossa Colin näkee ja kaksi liikkuvaa hahmoa. Ne on susia. Toinen on kastanjanruskea ja toinen punaoranssi.

-

Andreas nostaa Námrea vielä ylemmäs. Tyttö saa ikkunan jo auki. Hän koettaa saada itsensä ja sisälle. Andreas nousee varpailleen seisomaan ja työntää Námrea hiukan ylemmäs. "En saa sinua korkeammalle!" hän kuiskaa. Námre nousee itsekin varpailleen ja kurottaa vielä. Hän saa vedettyä itsensä ikkunasta. "Hei hei. Nähdään vielä!"

Andreas vilkuttaa Námrelle ja lähtee juoksemaan kohti pensastunnelia.

-

Námre astuu ulos pesuhuoneesta pyyhkeeseen kietoutuneena. Hän vilkaisee vielä ennen oven sulkemista, katossa roikkuvalle pyykkinarulle ripustamaansa yömekkoa. Valkeassa mekossa on vielä muutamia haaleita punertavanruskeita läiskiä. Lammasvillatakin hän oli heittänyt jo pois, sillä sitä ei olisi saanut enää keyttökelpoiseksi.