Hold Me Close// Valmis

~"Ei se sua ansaitse." #1~

Marian POV

Katsoin vieressäni itkevään Adaan joka valitti siitä kuinka tämän exä Elsa oli jättänyt tämän luokkalaisemme Petran vuoksi. Ada nojasi minuun kyynelten valuen pitkin tämän poskia samalla kun tämän kädet lepäsivät tämän sylissä. Sydämmeeni sattui katsoessani ihastustani jonka aina niin kirkas ja innostunut luonne oli tuhottu vain parilla huonosti valitulla sanalla. Nousin sängyltä sillä sydämmeni löi liian nopeasti. Kävelin keittiöni karkki kaapille, avasin sen, otin sieltä suklaalevyn ja kävelin sitten takaisin Adan luo. Ojensin levyn tälle itkevälle tytölle joka vain irrotti siitä rivin ja pisti yhden palan suuhunsa.

Katsoin ulos jossa tuota valkoista höttöä tippui taivaalta maahan. Suomi oli viime viikkoina ollut hyvin kylmä ja pimeä ja siksi kaikki olivat kärttyisiä ja masentuneita. Nuosin sängyltä taas ja kävelin keittiöön, otin kaksi mukia, maitoa ja kaakaojauhetta ulos ja tein minulle ja Adalle mukilliset tätä lämpimää vartaloa lämmittävää juomaa. Kun kaakaot olivat valmiita, minä kävelin huoneeseeni ja laskin mukit pöydälle kun näin Adan tutkivan jotain kuvaani.

Kävelin tämän taakse ja kun vedin syvään henkeen, haistoin tämän mansikalta tuoksuvan hajuveden jonka tämä oli aamulla suihkutellut päälleen. Katsoin valokuvaa jota tämä piti kädessään ja sitten tämä huusi ilmeisesti luullessaan että olin yhä keittiössä "Hei Maria! Kuka tää ylimääränen tyyppi täs kuvas on!??" Ristin käteni ja sanoin sitten "Jos meinaat tota jonka kaulassa roikun, nii se on mun exä Roosa, kui?" Ada säikähti minun ääntäni joka kuuluikin yllättävästi aivan tämän takaata eikä keittiöstä.

Ada kääntyi ympäri, ja nähdessään minut tämä alkoi heti pyydellä anteeksi "Anteeks, ei mun pitäny tälleen mennä sun tavaroita tonkimaan, mut näin vaa tän tossa sun hyllyllä ja aattelin et mä voisin vaa vilkasta sitä." Naurahdin lempeästi ja otin kuvan sitten Adan kädestä asettaen sen takaisin missä se oli ja sanoin sitten katsoen kuvaa heikosti hymyillen "Tää on siis mun exä Roosa, otettiin tää kuva pari vuotta sitten mun perheen kaa ku oltiin vielä yhessä. Meil oli niin hauskaa aina, mut sit se vaan yht äkkii meniki hirveen huonoks se meidän suhde siis, ja sit se päätty loppujen lopuks siihen ku kuulin et Roosa ja mun niin sanottu 'paras ystävä' Alina päätti pitää vähän hauskaa parilla seksi lelulla ja sit Roosa joskus koululla joutu lähtee mun perään ku juoksin koulun pihasta pois kyyneleet valuen poskillani ku näin niitten suutelevan pääovien vieressä."

Käännyin ympäri ja näin yhä himan punertavat keltaiset silmät jotka katsoivat minuun surullisesti. En tiedä millä onnella, mutta Adalla oli niinkin ainutlaatuinen väri silmissään kuin keltainen, ja vaikka monet yrittivätkin minulle vakuuttaa Adan käyttävän värillisiä piilolinssejä, niin tiesin heidän valehtelevan sillä minä olin tuntenut Adan siitä lähtien kun olimme 3 ja en kertaaka en siis kertaakaan ole nähnyt Adalla minkään muun kuin keltaisen värisiä silmiä. Kävelin työpöydälleni, nostin jo nyt hieman viilenneet kaakaot pöydältä ja ojensin toisen Adalle.

Istuimme sängylleni ja aloimme jutella kaikesta randomista. Kun olimme juoneet juomamme ja jutelleet noin puolituntia, Ada ilmoitti. "Ainiin muuten Maria, muistaks sä kun eilen juteltiin siitä kuinka meil on ihan turhaan näin iso talo ja järkyttävät määrät herkkuja ja alkoholi juomia?" Tiesin jo nyt mihin tämä oli menossa mutta tyydyin vain nyökkäämään jolloin Ada jatkoi. "Mietin täs sitä vaa et jos me voitais pitää pien muotoset bileet meillä, kutsuttais kaikki 18 vuotiaat ja vähän sitä vanhemmat ja vedettäis kunnon kännit." Pysyin hetken hiljaa mutta sitten mieleeni tulikin pari ajatusta. Nyt on lauantai, mä oon sinkku ja alkoholi saattais saada mun ajatukset pois Adasta. Ollaan molemmat 18 vuotta ja meijän taloon mahtuu ainaki 20 ihmistä joten miks ei?

Katsoin vielä hetken ulos ja sanoin sitten myöntyvän huokauksen kera. "Käyhän se, mut jos jotakin rikkoutuu nii me ei biletetä enää ikinä." Ada naurahti ja alkoi heti innokkasti suunnitella aikaa ja vieraita joita kutsuisimme bileisiin. Noin kello seitsemältä illalla, talomme oli pakattu humalassa olevilla ihmisillä, kaiken laisilla ja makuisilla alkoholi juomilla sekä korvien täyttävällä musiikilla. Olin jo nyt ehtinyt jutella Kaisalle, Stellalle, Lealle, Petralle, Elsalle, Aadalle, Lukalle, Aaronille, Mikalle, Ilonalle, Saralle ja monelle muullekkin kännissä olevalle.

Istuin juuri nyt ulkona vetämässä raikasta ilmaa sillä tuo vahva alkoholin haju ja kova musiikki sai minut huonovoitiseksi. Katselin talomme ohi ajavia autoja ja kaikkia noita omakotitaloja joiden ikkunaista näkyi iloisia perheitä jotka istuivat sohvalla ja nauroivat jollekkin. "Mä muistan ku me ja sun perhe istuttiin ain sohvalla ja naurettiin kaikelle tyhmälle." Sain sydänkohtauksen kuullessani aivan takaatani liiankin tutun äänen. Käännyin ympäri ja näin pitkän hoikan brunetet hiukset omaavan Roosan jonka ruskeat silmät katsoivat minuun lempeästi hymyillen. Tämän musta mekko joka oli kireä kuin mikä, hyväili tämän vartaloaan ja sai tämän rinnat ja takapuolen hyvin esille.

Roosa naurahti minulle ja sanoi sitten "Oot varmaan ihmeissäs ku näät mut taas. Lea toi mut tänne mukanaan ku Kaisa ja Stella pakotti sen tänne." Katsoin Roosan yhä pienessä shokissa ja sanoin sitten "Roosa? Missäs Alina, se sun pikku horos?" Roosa naurahti ja sai sydämmeni jättämään pari lyöntiä välistä. "Ai se lutka? No jäi tampereelle jonku Ninan luo ku oltiin siel matkalla. Oon oikeestaan vaan onnelline et se on kadonnu." Naurahdin Roosalle ja katsoin sitten taas pimeään tiehen jolla kulki enään vain pari autoa. "Sä näytät tosi kauniilta tänään. Miten muuten elämä on menny mun ja Alinan lähön jälkeen?" Nostin katseeni taas Roosan tummansuklaan värisiin silmiin jotka sai minut sulamaan ja sanoin sitten "Oikeestaan ihan hyvin, vähän yksinäisesti aluks mut oon kerranki pystyny keskittyy koulun käyntiin ja mä ja Ada ollaan taas kerätty meijä ystävyyssuhde kasaan sun tuhottua sen. Ja kiitos kai?" Roosa veti syvään henkeen ja sanoi sitten. "Hei kuule. Oon pahoillani siitä et miten käyttäydyin sua kohtaan ja kuinka katkasin melkeen kaikki sun ystävyyssuhtees. Mä en ansainnu ketään niin ihanaa ihmistä ku sä ja sit ku mä olinki tehny jo tarpeeks tuhoo sulle, nii päätin sit vaa ottaa jalat alle ja ottaa hatkat."

Hymyilin Roosalle ja sanoin sitten "Kuule älä sä sitä mieti. Sä opetit mulle aika paljon meijän suhteen aikana ja oon ylpee siitä et sain kokee jotain sellasta sun kanssas. Mut hei, tuol sisäl on bileet menossa joku 30 kännissä olevaa ihmista ja paljon juomia, mennääks?" Roosa nyökkäsi, halasi minua ja menimme sitten sisälle keittiööni. Matkalla ulko-oveltamme keittiöön, näin Adan ihmettyneen ilmeen kun tämä huomasi Roosan vieressäni. Päästyämme keittiöön asti, istuin pöydän ääreen ja otin viskin keskeltä pöytää ja kaadoin itselleni sitten mukillisen tuota kullertavaa juomaa ja vedin sen sitten pohjanmaan kautta ja katsoin sitten Roosaa joka kaatoi juuri itselleen mukillista martinia. Kun Rosa oli valmis, tämä alkoi juoda juomaansa katsoen minuun hymyillen. Kuulin kuinka joku käveli keittiöön mutta en jaksanut välittää sillä katselin Roosaa ja nauroin tälle.

Tunsin yht äkkiä jonkun käden olallani enkä ehtinyt sanoa tai ajatella mitään kunnes joku kiskaisi kädestäni ja vei minut toiseen huoneeseen. Katsoin vihaisesti siihen joka vei minut keittiöstä. Katsoin Adaa silmiin ja näin tämän ihmettyneen ilmeen. "Miten Roosa tänne pääs?" Ada sanoi katsoen minuun vihaisesti. Huokaisin syvään ja sanoin sitten hymyillen hennosti "se pääs tänne Kaisan ja Stellan kautta, kun ne kisko Lean mukaan ja Lea loppujen lopuks Roosan." Ada katsoi minuun ihmeissään ja kävelin sitten eteisestä takaisin keittiöön Roosan luo. Siinä me sitten loppu bileet juteltiin ja vaihdettiin numerot

"Moikka! Oli kiva ku sä tulit käymään, nähää!" Minä sanoin halaten Roosaa joka lähti pois meiltä viimeisenä koska oli auttanut meitä siivoamaan talomme. Roosa halasi minua ja sanoin meille sitten heipat ja lähti, sitten minä ja Ada menimme pesuille ja sitten viimein nukkumaan.

Words: 1216

A/N: Hei! Miten kaikilla menee?? Täs on mu eka luku tähän tarinaan, mut joo nähään jossai luvuissa jossain kirjas. Moro!