Hold Me Close// Valmis

~Aringonlaskun aikaan #14~

Words: 920

Marian POV:

Istuin viltillä ja nojasin Roosaan pitäen silmiäni kiinni. Tunsin kuinka tuuli yltyi hetkellisesti puhaltaen hiukseni pois oliltani. "Tänään on ollu ihana päivä." Minä totesin ja avasin silmäni. Roosa ei vastannut minulle mutten antanut asian häiritä minua, en ainakaan vielä. Näin oli käynyt ennenkin ja tiesin Roosan käyvän vain ajatuksiaan läpi. Ajatukseni karkailivat koko ajan tästä hetkestä, kotona olevaan Adaan. Minusta tuntui kauhealta jättää Ada yksin kotiin ja tulla Roosan kanssa tänne, mutta niin kuin Roosa itsekkin sanoi. Emme olleet viettäneet aikaa hetkeen ja Ada on 19, olettaisin että hän selviää yksin.

Jos nyt asiaa miettii niin olisin tällä hetkellä mielummin kotona nauramassa Adan kanssa kuin täällä hiljaisuuden keskellä. Yleensä minulla ja Roosalla olisi paljon sanottavaa, mutta nyt ei. En tiennyt mitä oli käynyt. Olinko kenties sanonut tai tehnyt jotain väärää? Oliko Roosa sanonut tai tehnyt jotain joka nyt painaa tämän mieltä. Ainoa tapa millä sen saisin tietää olisi kysymällä mutten yhtään luottanut tämän kertovan totuutta. Huokaisin syvään ja kuuntelin Roosan raskasta hengitystä. Olin juuri nousemassa seisomaan kun kuulin Roosan puhuvan. "Meijän täytyy puhuu..." Käännyin Roosaan huolestuneena ja kysyin. "Onks kaikki hyvin? Ooks mä tehny jotain väärin?" Roosa otti kädestäni kiinni ja huokaisi. Katsoin Roosaa peloissani ja kuuntelin hiljaa odottaen Roosan jatkavan.

"Meijän täytyy erota..." Roosa kuiskasi. Pysähdyin ja katsoin maahan järkytyksessä. "Mul on tälle hyväkin syy" Roosa jatkoi ja nosti katseeni tämän hymyileviin kasvoihin. Roosa pyyhki kyyneleet poskiltani ja sanoi sitten. "En voi seurustella sun kaa enää koska joku muu rakastaa sua. Ja oon aika varma että säkin rakastat sitä." Roosa hymyilli ja odotti minun vastaavan mutten osannut vastata sillä en tiennyt ketään joka rakastaisi minua.

"Etkö pysty miettimään ketään?" Roosa kysyi ja naurahti. Pudistin päätäni Roosalle ja pyyhin tuoreet kyyneleet poskiltani. "Mieti. Mieti jotakuta joka on aina tukenas ku jotain käy, jotakuta jonka tunnet parhaiten, jotakuta josta sä puhut mulle useesti ja ketä sä oikeesti rakastat..." Roosa sanoi ja käänsi katseensa auringon laskuun hymyillen. Käänsin katseeni itsekkin laskevaan aurinkoon ja mietin. Mietin hiljaa kunnes mieleeni tuli Ada. Istuin paikallani miettien ja kysyin sitten Roosalta. "Mistä sä tiesit et mä tykkään Adasta?" Roosa hymyili muttei katsonut minuun. "Koska ei ystävät kato toisiinsa niiku sä ja Ada katotte..." Roosa sanoi ja jatkoi auringon katselua. "Mä oon pahoillani." Minä kuiskasin ja katsoin sitten Roosaan.

"Mistä sä multa pyydät anteeks?" Roosa kysyi ja kääntyi minuun. "Mä pahoittelen siitä et tää ei toiminukkaa." Minä jatkoin ja katsoin Roosaan odottaen tämän vastausta. "Ei se sun syytä oo et sä pidät jostai toisesta, ja must tuntuu et sä kuitenki opit jotain tästä nii ehkä tää ei nyt nii turhaa ollu." Roosa naurahti, nousi seisomaan ja ojensi minulle kätensä. Tartuin Roosan käteen ja tämä nosti minut seisomaan. "Mä annan sulle kyydin täältä kotiin... Pidetään yhteyttä" Roosa sanoi ja kätteli kanssani mutta minä kiskaisin tämän haliin. "No nii, mennäänkö niin sä pääset kotiin puhumaan Adalle?" Roosa kysyin ja kävelimme sitten takaisin tämän autolle.

Juttelimme koko matkan ajan kodilleni ja kailotimme biisejä paskalla englannillamme. Auton pysähdyttyä pihallemme minä halasin vielä Roosaa ja kun nousin ulos autosta, minä näin Adan keittiössä katsomassa meitä. Vilkutin Roosalle vielä heipat ja kävelin sitten sisälle. "Okei kaikki ei oo teijän välillä hyvin." Ada sanoi ja pisti kätensä olkapäilleni. "Mitä sä meinaat?" Minä kysyin ja potkaisin kenkäni jaloistani ja ripustin takkini naulaan. "No ensinäkin tuut aina sika myöhään sun ja Roosan treffeiltä, suutelet sitä joku puoltuntii ja oot yleensä iha omissa maailmoissas." Ada sanoi ja tiputti kätensä oliltani vyötärölleen.

"Kello on 18.07, et ees pussannu sitä, ja tää on eka kerta ku sä muhut mulle teijän treffi-iltana." Ada jatkoi ja minä naurahdin. En ollut koskaan huomannu kuinka paljon tämä blondi tyttö edessäni oikeasti kiinnitti asiohini huomiota. Ehkä Roosa olikin oikeassa. "Kaikki on hyvin, me vaan erottiin."

Adan POV:

"Kaikki on hyvin, me vaan erottiin." Voin vannoa että tuo oli paras asia mitä olen kuullun pitkään hetkeen. Viimeisin asia joka sai minut näin innostuneeksi oli kolmos luokalla kun luokkalaiseni Oskar nousi pulpetilleen ja lähti protestoimaan siitä kuinka koulussa ei opeteta muista seksuaalisuuksista kuin heteroista. "Mitä? Te erositte?" Minä kysyin ja katsoin kuinka parhaan ystäväni hymy sortui ja tämä alkoi itkeä. Otin Marian haliin ja kävelin tämän kanssa sohvalle istumaan. "Se jätti mut koska se sano et mä rakastan jotain toista, ja ymmärrän miks se mut jätti koska se ei halunnu olla mun ja sen toisen tiellä. Mut en ees tiiä jos mä tykkään siitä." Maria yhtäkkiä sanoi ja itki hartiaani vasten. Sinne meni se innostus.

"No kuka se sit oli ketä se sanoo sun rakastavan?" Minä kysyin ja silitin Marian selkää. Maria ei vastannut minulle joten minä kysyin tältä uudestaan, ja kun tämä ei vielä silloinkaan vastannut, minä nostin tämän kasvot ja näin kuika tytön kasvot olivat muuttuneet punaisiksi. Tässä vaiheessa minä päätin hieman kiusata tätä tyttöä ihan vain huvikseni. "Mariaaa... Kuka se ooon?" Maria peitti kasvonsa käsiinsä ja pudisteli minulle päätään. "Hei c'mon... Mä oon sun paras ystävä, kyllä sä mulle voit kertoo. Tunneks mä sen? Onks se meijän luokalta?" Minä jatkoin.

Maria yhä vain pudisteli minulle päätään yrittäen saada minut lopettamaan, mutten minä näin helpolla luovuttanut. "Hei Maria pliis. Miks sä et vaa kerro mulle?" Minä sanoin ja silitin sikiöasentoon mennyttä ystävääni selästä. Yht äkkiä Maria pompahti pystyyn, juoksi huoneensa ovelle ja huudahti ennen kuin paiskasi ovensa kiinni ja lukitsi sen. "Se oot sä, okei?"

A/N: Okei oon tosi pahoillani et tässä tarinassa on ny kestäny, oon vaa innostunu kirjottaa tota mun toista tarinaa. Oon täl hetkel (taas) kipeenä joten oon nyt sit tullu tänne tuhlaa mun laadukasta aikaa kirjottamal tarinoita. Jos teil on mitään kysyttävää täst tarinast nii kysykää ihmees. Oisko vote mitää? No mut joo... MOIKKA!

ATPL

~Nova