Hold Me Close// Valmis

~Been a long time #11~

Words:

Marian POV:

"Ja lupaatte sit soittaa ja täälleen... Sekä mun on pakko päästä joskus Suomeen" Amanda sanoi pitäen käsiään minun oikealla ja Adan vasemmalla olkapäällä. "Mä lupaan kutsuu teijät meille sit ku päästään lukiost." Sanoin iloisesti ja käännyin sitten Adaan kysyäkseni ilmeelläni että olemmeko me valmiita lähtemään. Halasimme vielä viimeisimmän kerran Amandaa ja lähdimme sitten kävelemään lentokonettamme kohti hiljaisuuden vallatessa tunnelmaamme. Päästyämme koneeseen ja istuttuamme paikallemme Ada kääntyi minuun ja sanoi sitten "Mä oon niin pahoillai siit et en osannu mitää paikkaa ja siit hotelli jutust.?"

Katson Adaan ihmeissäni ja sanoin sitten "Kaikki on ihan hyvin. Mä en voi ees suuttuu sulle siitä et sä et osannu. En mäkään osannu ja kosk me ei tiedetty me tavattiin Amanda sun muut." Ada hymyili minulle ja sanoi sitten katsoen lentokoneen ikkunasta ulos joka sai hänet näyttämään todella söpöltä. "Mä hommaan meille joskus toisen lennon tälle ja sit me päätetään etuajassa asioita mitä tehään" tuhahdin leikkisästi ja pistin sitten kuulokkeeni korviini. Viimeinen asia minkä muistan kuuleeni ennen nukahtamistani, oli Angelina Schuylerin laulavan "I've been reading Common Sense by Thomas Paine.
So men say that I'm intense or I'm insane.
You want a revolution? I want a revelation
So listen to my declaration:
"We hold these truths to be self-evident
That all men are created equal"
And when I meet Thomas Jefferson,
I'm 'a compel him to include women in the sequel! (Work!)"

Heräsin siihen että Ada tönäisi minut hereille ja ehdin kuulla kuinka olimme juuri laskeutumassa takaisin Helsinki-vantaalle. Otin kuulokkeet korvistani ja hengitin syvään. Lentokone laskeutui viimein maahan ja kulki siinä vielä noin 15 minuuttia. Kun lentokone viimein pysähtyi ja ovet avattiin, Me nousimme ensimmäisten joukossa ja kävelimme sitten ulos siitä. Kävelimme Helsinki-vantaan lentokentälle ja kuljimme sitten parkki paikalle etsien Roosaa joka avasi kätensä ja halasi meitä molempia nähdessään meidät. Erottautuamme, minä ja Ada menimme istumaan takapenkeille kertoessamme Roosalle kaiken Amandasta, Alexanderista, Lukasta, Michaelista, Selenasta, Jenniferistä, Sandradta sekä Samista. Roosa naurahti kun kerroin Amandan sekä Michaelin rakkaus ongelmasta.

Päästyämme kotiin, nousin autosta ja kävelin ovellemme avaten sen avaimellani. Astuin sisälle ja kävelin eteiseen potkaisten ei enään niin valkoiset nikeni jaloistani ja pistin takkini naulakkoon. "Mä taidan nyt sit lähtee kotiin jos te selviitte." Roosa sanoi oveltamme hymyillen. "Joo, nähään sit jossain vaiheessa." Sanoin halatessani tyttöystävääni ja laahustin sitten väsyneenä huoneeseeni ja lösähdin sängylleni. Kuulin Roosan ajavan pois pihaltamme jolloin vain suljin silmäni ja nukahdin.

A/N: No hei! Täs ois taas tälläne tökköne solmu... Ei ollu inspiraatioo kirjottaa joten täs kesti. Julkasen tänki nyt vaa tällee koska kaikki inspikseni on vaa kadonnu joten joo. Moikka!

All the love

~Stellwish