Hold Me Close// Valmis

~Kotona vihdoin #12~

Words: 1166

Marian POV:

Nousin sängystäni väsyneenä ja kävelin keittiöön ottaen muroja, maidon sekä kulhon. Ada käveli keittiöön otten itsellensä myös kulhon ja otti muroja jälkeeni. Syötyämme aamupalamme minä sain Roosalta vain yhtäkkisesti viestin.

Rakas♥️: Oon siel 10 minuutis nii tulkaa sit ulos...

Minä: Juu.

Rakas♥️: nähään!

Nousin paikaltani ja huudahdin perässäni Adalle. "Roosa on tääl noin 10 minuutis nii valmistaudu lähtee kouluun." Pakkasin reppuni loppuun ja toin sen eteiseen etsiessäni itselleni takkia. Ada toi reppuni viereen omansa ja nosti naulakosta oman punaisen niken takkinsa ja käveli kenkä laatikollemme oottaakseen valkoiset puman kengät siitä ulos. Vetäisin hopeisen takkini päälle ja ei enään niin valkoiset niket. Kävelimme ulos asunnostamme sisälle Roosan autoon. "Nukuitteko hyvin??" Roosa kysyi katsoen meihin autonsa taustapeilistä. Venyttelin käsiäni ja totesin sitten. "Oisin pirteempi jos Vantaan ja New Yorkin välillä ei ois tälläset 7 tuntia aika eroo. Roosa naurahti ja sanoi sitten. "Mä voin tulla hakee teijät sit koulusta ja viedä vaik kahville mun työpaikalle jos haluutte." Nyökkäsin Roosalle ja nousimme sitten autosta Adan kanssa kävellen maantiedon luokkaa kohti.

"Maria! Ada! Te tulitte takas!" Kuulin Lucianan huudahtavan. Käännyin katsomaan Ninaan, Lucianaan Sekä Alexandraan jotka juoksivat luoksemme ja halasivat meitä. Halasin tyttöjä yhä väsyneenä ja kävelimme sitten porukalla istumaan paikoillemme. Opettajamme toivotti minut ja Adan tervettulleiksi takaisin tunnille ja aloitti sitten kertomaan asioita mitä tulisi kokeeseemme. Maantiedon tunnin jälkeen meillä alkoi englannin tunti ja jatkoimme vain blogejamme. Blogini tarinassa nimeltä "Gold, Wealth and love" oli jo 2306 sanaa joten olin vielä kaukana sana rajasta joku yletti 5 000 sanaan. Enkun opettajamme pystyi katsomaan mitä kirjoitimme joten tämän vähän väliä huudahteli jos jolloin oli virheitä tehtävässään. Opettajani Hilla huudahti yllätyksekseni nimeni ja sanoi sitten. "Tarinoissa ei saa käyttää pahaa kieltä!" Kurtistin kulmiani hämmennyksessä ja luin viimeisimmän asian mitä tarinaani oli kirjoitettu.

"Oh fuck I hate this school. This classroom smells like shit." Kurtistin kulmiani vielä enemmän sillä olin 100% varma etten ollut kirjoittanut tätä. "Maria kuuluiko! Ota se pois!" Hilla jatkoi ärsyyntyneenä jolloin vieressäni istuva Nina purskahti nauruun ja nosti kätensä ylös. Hilla antoi Ninale puheenvuoron ja Nina kertoi kirjoittaneensa tuon tarinaani kun en katsonut, jolloin Hilla nyökkäsi ja sanoi koko luokalle että meidän pitäisi keskittyä omiin töihimme ja jättää muut rauhaan. Nina tuhahti huvittuneena ja jatkoi sitten työtään hymyillen. Poistin viimeisimmät kaksi lausetta tarinastani ja jatkoin sitä. Englannin tunnin jälkeen meillä oli ruokavälkkä jolloin lähdimme kaikki viisi porukalla cafe unelmaan. Unelmassa me tilasimme kaikki vain croisantit sekä kupit kaakaota.

Päästyämme kaikki takaisin varaamamme pöydän ääreen istumaan, Luciana kysyi. "Mitäs kaikki teette tänään??" Laskin kaakaoni pöydälle ja Alexandran sanoi sitten "Itellä ei oo mitään tekemistä kui??" Luciana katsoi jotain nopeasti kännykästään puhuen samalla. "No kun mietin sitä en jos kellään ei oo mitään nii haluisittekste hengaa nyt ku Ada ja Maria on taas Suomessa." Katsoin muihin jotka nyökkäilivät ja minä sanoin naurahtaen "No mulla oli kylläkin aamulla vielä suunnitelmissa nukkua tänään kunnon yöunet mut jos ei ihan hirveen myöhään hengata nii kaikki käy." Luciana nyökkäsi ja söimme sitten ruoamme loppuun hiljaisuudessa. Kävelimme takaisin koulullemme, menimme sitten suoraan terveystiedon tunnille ja tervehdimme Jennyä.

Koulun jälkeen kävellessäni Japanin luokaa kohti odottamaan Lucianaa ja Alexandraa, Ada tökkäsi minua olkapäähän ja kysyi. "Maria sä oot tainu unohtaa jotain." Käännyin katsomaan tuohon minua pidempään tyttöön ja kohotin toista kulmakarvaani. "Äsken kun mä olin tulossa tuolta musiikin luokalta, mä näin Roosan auton..." Silmäni levenivät ja löin sitten facepalmin. Tottakai olin unohtanut tyttöystäväni. "Pystytkö oottaan tässä nii käyn sen luona..." huudahdin Adalle juostessani ulos rakennuksesta parkkipaikalle. nähdessäni Roosan auton minä koputin tämän ikkunaan ja Roosa nousi autostaan halatakseen minua.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Adan POV:

"Missä Maria on?" Alexandra kysyi tullessaan Japanin luokasta ulos Lucianan kanssa. Kuulin kuinka Tytti toivotti kaikille hyvät päivänjatkot Japaiksi ja alkoi sitten pakkaamaan tavaroitaan. "Tyttöystävänsä..." Totesin huokaisten kävellessämme Ninan luokse joka tuli juuri portaita alas. Alexandran silmät kirkastuivat innosta ja tämä kiljaisi onnesta. "Onkon sillä tyttöystävä! Kuka!?" Huokaisin syvään uudestaan ja sanoin sitten "Roosa." Alexandran innostus muutui pettymykseksi ja tämä kysyi. "Miten ne on taas yhessä? Mariahan oli ihan murtunu ku Roosa jätti sen. Se sano et se ei haluu nähä sitä enää ikinä!" Nyökkäsin Alexandralle ja totesin sitten. "Muistattekste ne bileet jotka pidettiin mun eron jälkeen ja mä tulin itkeen teille kännissä siitä kuinka Maria hengas jonku tuntemattomankaa ja jätti mut yksin?"

Luciana pyöräytti silmiään ja kuulin Ninan tirskahtavan. "Mikäs nyt on niin hauskaa?" Kysyin Ninalta ja ristin käteni. Alexandra sekä Luciana käänsivät kasvonsa ihmeissää Ninaan joka pidätteli nauruaan ja sanoi. "Sä käyttäydyit sillon hirveen lapsellisesti. Se oli hauskaa..." Pyöräytin silmiäni ja käännyin sitten Alexandraan ja Lucianaan siinä toivossa että he sanoisivat jotain järkevää. "No mut siis säkö meinaat sitä että tää 'tuntematon' tyyppi nyt siis osottautu Roosaks?" Luciana kysyin meidän ignooratessa Ninan nauraua taustalla. Minä nyökkäsin ja kävelin sitten ulos koulustamme niin että näin Roosan ja Marian parhaillaan suutelemassa. "Ja kuinkakohan pitkään ne on totaki tehny..." Nina tuhahti katsoessaan paria. käännyin ystäviini sillä tuon katsominen alkoi jo sattua.

Alexandra, Nina sekä Luciana kaikki kääntyivät minuun ja kysyivät. "Haluutko nyt siis selittää et miks Roosa on täällä ja miks Maria on sen luona eikä täällä?" Alexandra kysyi ristiessään kätensä. "Roosa tarjos tänä aamulla meille kyydin sen työpaikalle et oltais voitu syödä siel välipalaa ja sit se ois kyysänny meijät kotiin lepäämään ja Maria nyt meidän tuntema Maria ollessaan, tottakai unohti Roosan kokonaan ja nyt se ilmeisesti jäi vähän jumiin." Kuulimme yllätykseksemme Marian huutavan heipat Roosalle joka sitten lähti pois pihatamme takaisin työpaikalleen. Käänsimme kaikki päämme Mariaan joka käveli luoksemme ja kun tämä pääsi vihdoin luoksemme Alexandran huudahti säikäyttäen meidät. "Anteeks mut me ollaan tunettu sut nyt mistä yläasteesta asti ja sua ei vaa niiku kiinnosta kertoo sun parhaille ystäville et sul on taas tyttöystävä!"

Maria katsoi Alexandraan säikähtäneenä enkä kyllä syytäkkään sillä emme kovinkaa useasti nähneet Alexandraa vihaisena. Alexandra oli ryhmämme rauhallisin, yleensä ystävällisin sekä luultavasti uskovaisin. Nyt Alexandra ei ollut yhtään rauhallinen, ystävällistä nähnytkään ja tällä menolla lentäisi suoraan helvettiin. Maria naurahti epätukalasti ja sanoi sitten. Mun piti kertoo mut ku tuli kaikkee ja sit me lähettiin sinne New Yorkkiin ja joo..." Alexandra veti syvään henkeen ja pahoitteli käyttäytymistään jolloin me lähdimme kävelemään Lucianalle.

Istuskelimme Lucianan olohuoneessa ja kuuntelimme kuinka Lucianan Huonetoveri sekä ihastus Joonas mölläästi jotain keittiössä. "Nyt vittu oikeesti mikä tätä vaivaa!" Kuulimme Joonaksen huudon kovenevan kun tämä käveli olohuonetta kohti. "Luciana mitä vittua tolle keittiölle on käyny? Mikään ei aukee ja sit ku aukee nii kaikki saatanan paska tippuu vaa naamalle." Katsoimme Marian, Lucianan, Ninan sekä Alexandran kanssa toisiimme ja purskahdimme nauruun. Luciana nousi sohvalta ja käveli Joonaksen kanssa keitiöön. Hetken päästä kuulimme keittiöstä Lucianan nauravan huudahduksen joka sai meidät taas purskahtamaan nauruun. "Voi vittu Joonas sä oot tyhmä! tottakai kaikki tippuu naamalle jos sä et osaa käyttää meijän kaappeja. Tiiäks ku mä kerroin sulle et ne on tyhmät ja nis on lukot. Nyt mä ainaki tiiän kuka se idiootti on joka paskoo meijät kodin lukot."

A/N: Juuh... Uutta lukuu!! Jee! Toottaast tykkäätte tästä tunaroinnista mitä nää tän tarinan hamot harrastaa. Seuraavas luvus kerron näitten päiväst ja silleen. Kertokaa ihmees mielipide ja kertokaa vaik jotai kritiikkiä nii ttiän mitä pitäs parantaa ja sillee:)

All the love!

~Stellwish