IDOL | Yoonmin FF

Luku kaksikymmentäkolme

Jiminin nk

Olimme jäänyt Yoongin vanhempien luokse yöksi. Aamulla heräsin Yoongin vierestä. Käännyin Yoongiin päin ja katsoin tämän nukkuvia kasvoja. Hymyilin sille näylle ja nousin ylös sängystä. Otin lattialta valkoisen hupparin ja mustat farkut. Vedin ne päälleni ja Yoongi heräsi.

"Ei nousta vielä ylös, kello on vasta kakstoista" Yoongi vinkui unisena.

"Mulla on paljon tekemistä vielä tänää" Vastasin ja pussasin tämän otsaa.

Kävelin keittiöön jossa näin Yoongin äidin. Sanoin hänelle heipat ja vetäisin kenkäni eteisessä jalkaani. Kävelin ovesta ulos ja suuntasin kohti keskustaa. Katsoin kädessäni olevaa sormusta ja mieleeni tuli se hetki kun Yoongi kosi minua. Olen kyllä maailman onnellisin mies.

Saavutin pienen kaupan josta ostin ruokaa. Sen jälkeen menin kotiin ja laitoin ostokset jääkaappiin. Sen jälkeen menin huoneeseeni ja aloin selaamaan asuntoja. Löysin täydellisen kaksion, ja päätin mennä sen esittelyyn. Halusin juuri kaksion sitä varten jos minulle tulee kavereita kylään, tai jos Yoongi haluaa muuttaa yhteen.

Esittelyn jälkeen olin todellakin rakastunut taloon. Kysyin asunnon hintaa ja se ei ollut niin paha. Kysyin oliko muita jotka olisi halunneet talon ja he kertoi että yksi toinenkin mies kysyi sitä. Kysyin nimeä mutta hän ei suostunut kertomaan sitä. Hän kertoi vain että tämä mies ei ollut esittelyssä mukana, hän katsoi vain netin kautta.

Laitoin Yoongille viestiä että kävin katsomassa asuntoa ja joku muukin haluaa sen. Yoongi käski minun tavata hänet heti tietyllä puistolla. Olin odottanut tällä puistolla jo hetken häntä eikä häntä näkynyt. Pian Jungkook soitti minulle.

"Miks Yoongi makaa keskellä tietä" Jungkook kysyi.

"Missä Yoongi on" Kysyin hädissäni.

"Iha siinä leikkipuiston lähellä missä me joskus juotiin" Jungkook vastasi.

"Meenks mä sen luo?" Jungkook vielä lisäsi.

"Joo, mä soitan ambulanssin" Sanoin vähän hädissäni.

Kun ambulanssi oli vienyt Yoongin sairaalaan, Jungkook ehdotti pyydämme hänen vanhempia viemäät meidät sairaalalle. Kun pääsimme sairaalaan pihaan, lähdin juosten Yoongin huoneelle. Näin oven vieressä Yoongin äidin ja tervehdin häntä pikaisesti. Avasin huoneen oven ja siellä hän makasi, laitteisiin kytkettynä. Olin nähnyt Yoongin liian monesti sairaalassa. Menin polvilleni Yoongin sängyn viereen ja rukoilin ääneen.

"Jumala jos sä oot olemassa, pelasta Yoongi, älä anna Yoongin kuolla." Sanoin kuiskaten, ja tunsin kuinka kyyneleet valui poskiani pitkin.

Istuin Yoongin sängyn viereiselle penkille, otin hänen kädestä kiinni ja nukahdin siihen.