Tulen ja Jään valtakunta

7.

-Fridan näkökulma-

Nostan teekupin huulilleni, ja kaadan kuumaa juotavaa suuhuni. Se polttaa aluksi, mutta en anna sen häiritä. Minun olisi totuttava kuumuuteen, jos aikoisin elää täällä, tulen valtakunnassa. Otan farkkuni taskusta huolella pieneksi mytyksi taitellun vihjepaperini, ja alan suoristamaan sitä.

"Huomenta." Stephanie sanoo iloisesti tervehdykseksi, ennen kuin istuu jo normaalilta tuntuneen tapaan, vaikka tämä oli vasta toinen päiväni täällä, minua vastapäätä. Minä vain ynähdin vastaukseksi, ja jatkoin lappuni suoristamista, -en tajunnut miten olin onnistunut taittelemaan sen näin, se ei auennut helpolla ainakaan. En tajunnut myöskään miten Stephanie voi olla niin iloinen aamulla.

"Huono päivä?" hän kysyy, ja juo kulauksen appelsiini mehu lasistaansa. Kohotan viimein katseeni häneen jättäen niin rakkaan paperimyttyny hetkeksi rauhaan.

"En vain ole aamuvirkku." sanon kohauttaen olkapäitäni samalla.

"Oikeasti? Kaikkihan rakastavat aamuja!" Stephanie sanoi ja virnisti ja pudisteli päätään samaan aikaan. Hänen virneensä, -se oli niin suloinen- ja sai sydämeni sykkimään pari ylimääräistä lyöntiä. Oli minun vuoroni pudistaa päätäni, mutta huomattavasti pienemmin, ja ilman virneen tuomaa lisäsäväystä.

"En minä. Mitä rakastettavaa aamuissa muka on?" kysyin ymmälläni.

"Aamuruskot ovat mitä kauneimpia, kun ne värjäävät taivaan punaisen ja oranssin uusiin sävyihin. Aamu merkitsee myös uuden päivän alkamista, päivän, jona voi korjata edellisen virheet." hän selitti kuin sen pitäisi olla itsestäänselvyys, ja kysyi: "Oletko sitten iltaihmisiä?"

"Todellakin. Illalla pääsee lepäämään päivän päätteeksi, kun on ensin saanut tehtyä kaiken niin hyvin kuin osaa." sanon nyökäten ensin. Eivätkö kaikkien pitäisi pitää enemmän illasta?

"En muistanut miten erilainen oletkaan." Stephanie sanoi ystävällisesti, mutta sanat viilsivät haavaa sisälleni. En ollut muistanut itsekään miten erilainen hänen klaaninsa, minun klaanini olikaan. En halunnut olla erilainen, halusin olla samanlainen, halusin kuulua joukkoon.

"Toisaalta... kun asiaa nyt miettii tarkemmin niin aamut ovatkin ehkä parempia. Niin kuin silloin kaikki jatkuu, eikä joudu enää odottamaan..." sanon epäröiden, yrittäen tavoittaa varmuutta ääneeni. Stephanie naurahti kevyesti.

"Erilaisuus on jokaisen vahvuus, ei sitä pidä kytkeä pois. Ei vaikka olisi muiden silmissä jo valmiiksi erilainen." hän sanoi samalla lailla opettavaisen kertovasti kuin lastentarhanhoitajat päiväkodissa, ja se ärsytti minua, kun samanikäinen puhui minulle niin.

"En minä yritä kytkeä mitään pois!" kivahdin vastaukseksi, ja jatkoin paperi mytyn avaamista.

"No, sinun ei ainakaan kannata pelätä ettet kuuluisi joukkoon, -tulisuutta sinulta ei ainakaan puutu." Stephanie sanoi naureskellen, ja minä vain tuhahdin. Sain vihdoin mytyn auki, ja aivan kuten olin toivonutkin, ensimmäisen vihjeen alapuolelle oli ilmestynyt toinen.

'Menneisyys on joskus avain nykyisyyteen.' luin, ja aivoni löivät taas hetken tyhjää. Ainut asia, joka mieleeni pälkähti oli historia, historiankirjat.

"Onko täällä kirjastoa?" kysyin varovasti Stephanielta, unohtaen edellisen riitamme. Katson häntä silmiin -ja kadun sitä, sillä ne vetävät minut jonnekin kauas, haavemaailmaan, enkä meinaa päästä takaisin nykyisyyteen. Näen Stephanien huulien liikkuvan, mutta en kuule puhetta. Pakotan itseni räpyttelemään silmiäni, ja ohjaan katseeni muualle, hänen paitaansa.

"Voisitko toistaa?" kysyn nolona, ja Stephanie katsoo minua hetken kysyvästi, mutta toistaa sitten:

"On täällä, se ei ole iso, koska siellä ei ole satukirjoja, -emme tykkää uneksia toteutumattomia unelmiamme uudestaan tarinoissa, vaan tykkäämme tehdä unelmamme todeksi."

"Voisitko viedä minut sinne?" kysyin, ja Stephanie nyökkäsi. Kulautin lopun teen kurkkuuni, ja lähdin seuraamaan häntä.

Astuin puisesta, koristeettomasta ovesta sisään, ja hämmästyin. Kirjasto -vaikka Stephanie muuta väittääkin- oli iso, isompi kuin yksikään jäänklaanissa olevista kirjastoista. Mutta huone itsessään oli yllättävän pieni, kirjat vain peittivät sen seinät lattiasta kattoon asti.