Lupaa mulle, että et katoa

Vaaleanpunainen kupla

Joonatan

Kasvot alas suunnattuina tuijotan pulpetin kantta, ikään kuin siinä olisi jotakin todella kiinnostavaa. Kuin selvät kulumat, naarmut ja kirjailut joita pulpettiin oli kertynyt olisivat elämääkin tärkeämpää. Tai ainakin tämän tunnin opetusta tärkeämpää, mikä tunti nyt ikinä olikaan meneillään. Mutta ei mun tarvitse tietää millä tunnilla olen tai olenka ylipäätään edes oikeassa paikassa, eihän? Ei se nyt kovin tärkeätä ole.

Turhat ajatukseni keskeytyvät, kun tuskainen odotus viimein päättyy koulun kellon pärähtäessä soimaan viimeisen tuntini loppumisen merkiksi. Luojan kiitos. Katseeni nousee automaattisesti ylöspäin vain huomatakseni luokan olevan jo lähes tyhillään. Melkein kuin äskeistä tuntia ei olisi edes pidetty ja harvat, yhä luokassa olevat oppilaat olisivat sattumalta saapuneet paikalle. Se ajatus onnistuu saamaan huulilleni pienen virneen, jostakin aivan tuntemattomasta syytä.

Heitän repun selkääni, joka ei muuten tällä kertaa paina sataa kiloa. Epätavallista. Yleensä reppuni on aivan täynnä kirjoja, niin täynnä ettei sinne mahtuisi enään mitään muuta. Kai se on parempi näin päin.

Kävelen kepein askelin ulos luokasta viimeisten joukossa. Käytävän päähän päästyä pysähdyn ja sormia reisiini naputellen pyörin ympyrää antaen katseeni kiertää ympäriinsä, niin muissa oppilaissa kuin myös seinissä. Ulkopuolisen katsojan silmissä näytän luultavasti eksyneeltä, tai siltä, kuin etsisin jotakin. Toinen näistä onkin totta, enhän mä omassa koulussani sentään eksy, mutta jotakin mä etsin. Tarkemmin sanottuna jotakuta, nimittäin Samua. Sitä ainoaa henkilöä jota haluaisin nähdä ja jonka kanssa haluaisin tällä hetkellä olla.

Kun tuo kyseinen poika sitten viimein osuu näkökenttääni tuntuu kuin olisin onneni kukkuloilla, vaikka vielä viisi minuuttia sitten yritin selviytyä pitkästyttävästä ja kamalasta tunnista. En mä oo edes varma miksi mä olen tällä hetkellä niin iloisella tuulella. Kai se johtuu jollakin tapaa aikaisemmasta Akselin kanssa käydystä keskustelusta, jos sitä edes siksi voi kutsua sekä siitä, kun asiat alkoivat viimein luistamaan edes vähän johonkin muuhun suuntaan kuin taaksepäin. Mä oon onnellisessa parisuhteessa ja uskallan viimein sanoa vastaan Akselille, tai ainakin uskalsin. Mistä sitä tietää mitä seuraavalla kerralla tapahtuu, jos ja kun sellainen tulee tielle.

Ajatusteni saattelemana olin jo hetkessä louvinut tieni tuon blondin pojan luokse. Seisahdun hänen eteensä pää pienesti kallellaan, silmät toista kohti ja hymy huulillani. "Moi." tervehdin poikaa saaden hänen katseensa kohdistumaan minuun jostakin pääni yläpuolelta. "Moi vaan sullekkin." tuo vastaa hetken kuluttua ja pian toisen kasvoilla onkin jo sama ilme kuin minulla, avoin hymy.
"Mitä kuuluu? Miten sun päivä meni?" Samu kysyy minulta kaksikin kysymystä kulmiaan kysyvästi kohottaen.

"Hyvää kuuluu ja päiväkin meni hyvin. Mä juttelin jonkin aikaa sitten Akselinkin kanssa." vastaan nopeasti olkiani kohauttaen. "Ai häh? Juttelit Akselin kanssa? Miten se meni?" blondi jatkaa minun pommittamista kysymyksillä ja nyt toisen kasvoilta paistaa jo silkas hämmennys. "Elossa ollaan, eli oikein mahtavastihan se meni. Ei vaan, mä uskalsin sanoa sille vastaan ja taisin kertoa meidän olevan yhdessä." kerron Samulla tapahtumia ja viiton kädelläni 'meidän' sanan kohdalle itseni ja Samun välissä. "Pakko sanoa, mä olen ylpeä susta." blondi toteaa hetken kuluttua yhä leveämmin hymyillen. Hänen sanojen johdosta omakin hymyni tuntuu levenevän entisestään ja pian huomaankin halaavani Samua siinä keskellä koulun käytävää, keskellä muita ihmisiä. Minun vaaleanpunaisessa kuplassani tosin tuntuu siltä, kuin sillä hetkellä olemassa olisimme vain me kaksi. Joonatan ja Samu.

🏳️‍🌈

Helou!
Jälleen kerran melkoisen lyhyt ja ei tapahtumarikas luku, mutta jotain kuitenkin.

Kuten jo tossa pari päivää takaperin yhdelle lukijalle kerroinkin, mulla on ollut päällä jäätävä kirjoitus blokki ja sen taitaa huomata tästä luvusta. Nyt kuitenkin se alkaa pikku hiljaa väistymään tieltä.

Mä tykkään kirjoittaa novelleja, ja kysynkin nyt teiltä kiinnostaisiko jos alkaisin julkaisemaan niitäkin tämän kirjan lisäksi?

Ootte ihania <3
- Salakirjoitus