Lupaa mulle, että et katoa

Maailman hienoin talo

Joonatan

Kun mun matikan kaksois tunti, jolla oli taas jauhettu samaa paskaa yhtälöistä oli viimein loppunut, suuntaan askeleeni koulun ruokalaa kohti siinä toivossa, että siellä olisi edes jotain syömäkelpoista. Mulla oli ollut koko päivän nälkä, koska himassa ei kirjaimellisesti ollut mitään syötävää. Jääkaappi ja kaikki muutkin kaapit ammottivat tyhjyyttään. Mun taas pitäis käydä kaupassa, jos haluaisin jotain muuta kun koulu ruokaa syödä. Mulle ei ollut vielä valjennut, että mitä ja missä Tanja syö? Kotona mä en ollut nähnyt isän kuoleman jälkeen sen syövän muruakaan. Kai se sitten syö jossain ravintoloissa tai pano kavereillaan. Varmaan rahatkin vaan varastaa jostain, kun se sai aikoja sitten töistään potkut eikä oo vieläkään hakenut uutta työ paikkaa.

Kuulen jossain edessäni oven paukkuvan ja pojan äänen joka kiroaa yhden maikan helvettiin. En pysty äänen perusteella tunnistamaan kuka tuo oli, mutta hymähdän silti itsekseni ja kaivan puhelimen taskustani katsoen olisiko tullut uusia ilmoituksia. Yhtäkään ilmoitusta ei näy näytölläni, joten tungen puhelimen takaisin siihen samaan taskuun josta sen vain vajaa minuutti sitten otin. Katson hetken aikaa jalkojani ja mietin kumpi on kamalampi näky: paskaiset kenkäni vai koulun mintunvihreä lattia, joka näyttää siltä kuin kuuluisi oikeasti sairaalan. En keksi kysymykseeni vastausta, joten nostan katseeni ja samalla yhä huputetun pääni ylös kohti horisonttia.

Hetken kuluttua näen jo tutuksi tulleen blondin kävelemässä minua kohti isoin harppauksin. "Tiiätkö mikä noita maikkoja risoo?" Samu kysyy multa ärsyyntyneen kuuloisena kun olen kuuloetäisyydellä. "Sun ilmeestä ja kysymyksestä päätellen se taisit olla sä joka kiros just ton yhen suoraan sanottuna helvettiin." totean hymähtäen enkä vastaa hänen kysymykseensä. Näen blondin kohauttavan olikaan ja huokaisevan: "Miten sen nyt ottaa." Kohotan toista kulmaani pari milliä ylöspäin ja olen jatkamassa matkaani kohti ruokalaa, mutta Samu pysäyttää minut ottamalla hupparini hupusta kiinni. "Ei sulla sattuisi oleen tupakkaa mukana?" Ravistan Samun käden irti hupustani ja pyörähdän kantapäilläni ympäri. "Tottakai on, mutta en tiedä viitsinkö sinulle tarjota tuon äskeisen kuristus yrityksen takia." sanon lauseen loppu osan sarkastisesti ja virnistän mahdollisimman ivallisesti. "Idiootti." minua 10cm pidempi blondi lausahtaa ja ottaa taas hupustani kiinni. "Tämä ei tule enään toistumaan, jos voisit antaa minulle yhden ainokaisen tupakan kiltti Joonatan jonka sukunimen nyt sanoisin jos tietäisin." Tässä kohtaa repeämme molemmat nauramaan ja päätän sivuuttaa syömis ajatukseni, ja lähteä Samun kanssa tupakalle. "Tules nyt kultapoika."

Sytytän oman tupakkani mustalla sytkärillä ja ojennan sen jälkeeni Samulle, jolla on jo tupakka huulten välissä. Eikä aikaakaan kun blondin tupakka jo syttyy ja hän ojentaa sytkärin takaisin minulle.

Ehdimme siinä hiljaisuuden vallitessa jonkin aikaa poltella, kun näen koulun sisältä kävelevän tutun ruskea hiuksisen jätkän meitä kohti. "Mitäs Akseli?" kysyn kun hän on päässyt metrin päähän meistä. "Sitä samaa kun vielä kaksi tuntia sitten." jätkä vastaa rennosti naurahtaen eikä näytä ottavan itseensä, kun polttelee Samun kanssa. "Tota, oli mulla asiaakin." hän aloittaa lyhyen hiljaisuuden jälkeen ja siinä vaiheessa kun hän siirtää katseensa blondiin vieressäni, tiedän mitä hän aikoo kysyä. Akseli vielä ennen jatkamistaan hieraisee nopeasti tukkaansa. "Tuutko sä Samu lauantaina mun luo bileisiin? Koko koulu on kutsuttu." Nappiin meni tämä arvaus. Mua vilkaisten blondi avaa ensimmäisen kerran suunsa. "Ei mulla mitään pitäis olla, että enköhän mä tule. Mun pitää vaan saada osoite." Akseli ehtii jo avaamaan suunsa, mutta ennen kuin sieltä kuuluu pihaustakaan ehdin esittämään oman ehdotukseni: "Mitä jos mä tekstaan sen sulle?" Siirrän katseeni Akselista Samuun ja kuuleen Akselin jupisevan itsekseen jotakin, mistä ei saa mitään tolkkua samalla kun Samu kohauttaa hartioitaan. "Käyhän se." Akseli käännähtää kannoillaan ja lähtee harppomaan takaisin sisälle päin.