Me ei olla ikuisia

8.

Silmiäni siristellen sammutin mun pirisevän herätyskellon. Aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään ja valaisi koko huoneen. Vedin peittoa huokaisten mun kasvojen päälle ja hautauduin peiton alle. Otin kännykän yöpöydältä ja tsekkasin somet nopeasti. Puhelimen kännykkä näytti seitsemää, kun mä vihdoin nousin sängystä ja värisin kylmissäni keskellä lattiaa. Vedin äkkiä mustat farkut jalkaan ja kaivoin vaatekaapista addun hupparin. Nilkkasukat löytyi laatikosta, ja mä riensin alakertaan aamupalalle. Nää kasin aamut olivat tosi rankkoja mulle, olin semmonen myöhään nukkuja. Haukotellen nojauduin keittiön pöytään ja hieraisin silmiäni. Äiti ja isä istuivat pöydässä siemaillen aamukahviaan ja lukivat lehteä.

"Moneen Aava menee päivähoitoon?", kysäisin samalla, kun otin haukotellen kupin kaapista ja kaadoin siihen vaniljajogurttia. Otin lusikan ja istuin pöytään isän viereen.

"Mä vien Aavan puol yhdeksäksi", äiti vastasi ja vei mukin astiapesukoneeseen. "Eikö sulla ala koulu kasilta?"

Nyökyttelin päätäni ja nielaisin.
"Joo, pääsen Aaronin kyydillä."

"No hyvä juttu, mä käyn nyt herättämässä Aavan", äiti vastasi reippaasti, kääntyi ja kun oli portaiden luona, hän pysähtyi.

"Aava?", äiti kysyi kummissaan. Mä menin katsomaan mitä tapahtui ja naurahdin, kun näin Aavan kapuavan konttausasennossa takaperin rappusia alas, oli tainnut herätä mun herätyskelloon taas. Siinä se puristi kädessään lempi unileluaan ja pääsi hitaasti, mutta varmasti alas. Hymyilin itsekseni ja palasin keittiöön syömään loput jogurttini, laitoin kupin astiapesukoneeseen ja kiirehdin yläkertaan pesemään hampaat. Kylppärissä haroin sekaisin pystyssä olevia hiuksiani ja katselin itseäni. En ollut taaskaan minkään näköinen. Turhautuneena annoin hiusteni olla, kiiruhdin omaan huoneeseeni ja pakkasin repun.

"Nooa, sun kyyti tuli!"

Ärsyyntyneenä ja väsyneenä juoksin portaat alas, vedin kengät jalkaan ja takin päälle ja painelin reppu selässä autolle. Vilkutin vielä ikkunassa vilkuttavalle Aavalle, en edes ehtinyt sanoa sille moikka lähtiessäni.  Istahdin auton penkille ja paiskasin oven kiinni. Huokaisten hiljaa laskin reppuni jalkatilaan ja vedin turvavyön kiinni. Aaron kattoi mua kummastuneena, muttei sanonut mitään, peruutti vain auton pois pihalta ja lähti huristelemaan koululle päin. Hiljaisuudessa me matkattiin koululle ja koulun pihalla noustiin kyydistä.

"Mikä sulla on?", poika kysyi hiljaa, kun me käveltiin kohti Saarikosken ainoaa lukiota.

"Maanantai ja koulu vituttaa", tuhahdin ja astelin ripeästi koulun ovista sisään.

"Nooaaaaa!", Henri huusi juosten mua vastaan keskelle koulun aulaa ja hypähti mun syliin. Nauroin ilahtuneena ja sipaisin hiukseni korvan taakse, kun Henri tiputtautui mun sylistä. Topi oli astellut Aaronin viereen ja heilautti kättään meille.

"Mun pitää mennä polttamaa tupakka", Aaron murahti ja paineli ulos. Mä vilkaisin sitä ja kohautin olkapäitäni. Tyypillistä Aaronia.

"Miten meni loma?", Topi avasi suunsa ja katseli meitä kulmiensa alta kädet taskuissa. Henri alkoi heti kertomaan koko lomasta ja mä vaan kuuntelin niitä kahta. Oli ihan mukavaa nähdä kavereita, mutta koulu ei oikein napannut. Hetken ne siinä ehtivät pölistä, kunnes Aaron tuli takas.

"Mennäänks jo, kohta alkaa tunti", Aaron huomautti ja mä lähdin seuraamaan poikaa. Mä en nyt ollut juttutuulella, toivottavasti päivä menisi nopeasti. Henri ja Topi kiirehtivät meijän perässä ja me asteltiin hissan luokkaan. Mä menin Aaronin kanssa istumaan takariviin, Topi ja Henri tulivat istumaan meijän eteen. Mä vetäisin hupun päähän, kaivoin hissankirjan repusta ja vaan istuin tylsistyneenä. Aaron ei vaivautunut edes ottamaan kirjaa esiin. Luokkaan alkoi hiljalleen virrata ihmisiä ja parin minuutin päästä kaikki olivat paikalla. Mä vilkuilin luokkaa, tytöt istuivat toisella puolella ja vähän väliä vilkuilivat Aaronia. Henri ja Topi juttelivat meijän edessä ja vissiin katsoivat läksyjä, mitä oli tullut. Mua ei jaksanut kiinnostaa, nostin käteni pulpetille ja laskin pääni niiden päälle.