Me ei olla ikuisia

12.

Puoli tuntia myöhemmin me istuttiin yläkerran parvekkeella. Olo oli ihana, rakastin tätä tunnetta. Tunsin miten pörrössä hiukset olivat, kun vetäisin sormilla niiden lävitse. Posket olivat varmaan jääneet kuumottamis-tilaan, siltä se ainakin tuntui. Viileä ilma tuntui hetken ihanalta, kunnes hytisin kylmissäni, vaikka päälläni oli huppari. Näin sivusilmällä kuinka tupakansavu leijaili taivaalle ja tuulen mukana jatkoi matkaa. Auringon viimeiset säteet paistoivat puiden takaa, ja kultainen valo valaisi koko kylän. Kaukainen mopon pärinä kuulosti melkein rauhoittavalta, kunnes se vain sekoitti jo valmiiksi vaeltavat ajatukset. Lenni heitti tupakkansa kaiteen yli, enkä edes jaksanut huolestua siitä, jos äiti löytäisi tupakan pihalta ja alkaisi tenttaamaan mua polttamisesta. Se saarnaisi varmasti siitäkin, jos olisin yhdessä tupakoitsijan kanssa. Ajatuksissani pyörittelin päätäni ja huomasin kuinka Lennin käsi tärisi hieman, kun se vei tupakan huulilleen. Tartuin pojan vapaaseen käteen ja pidin sitä omassani. Lenni kääntyi katsomaan meidän yhteen liitettyjä käsiä ja hymyili hieman. Auton hurinaa kuului etupihalta ja otsaani hieroen nojasin kaiteeseen. Kuulin kimeää puhetta ja automaattisesti hymyilin, vaikka en tällä hetkellä olisi halunnut ketään kotiin. Ulko-ovi kolahti ja Aavan innostunut puhe kantautui yläkertaan. Äidin äänestä kuulsi harmistus, töissä ei tainnut mennä erikoisemmin.

"Nooa?", äitin huuto kuului terassille ja puuskahdin hiljaa. Raotin terassin ovea ja huusin oven välistä jotain vastaukseksi. Katsahdin vaivautuneena Lenniin. Se taisi tajuta, että olisi aika esittäytyä, sillä se laittoi hiuksiaan paremmin ja pyyhki huuliaan. Katselin sen touhuja hymy huulilla, kunnes me paineltiin alakertaan keittiöön, jossa äiti hääräsi esiliina päällään ja ilmeisesti teki jotain ruokaa.

"Moi", sanoin äidin selälle, ja ylitseni tulvahti jännityksen aalto, kädet alkoivat hiota ikävästi.

"Moi mikä olo?", äiti vastasi lempeästi, mutta huomasin tämän kehonkielestä, että oli kireänä.

"Hyvä, pääsen huomenna kouluun mutta..."
"Mitä kulta?"
"Mulla on vieras."

Äiti kääntyi katsomaan mua ihmeissään ja huomasin vasta kuinka sen toinen käsi oli pullataikinassa. Aika nopeaa toimintaa.

"Lenni?", äiti kysyi saaden mut hätkähtämään. Sitten muistin, että äiti oli nähnyt Lennin hallilla. Ikävät muistot tulvivat mieleen js pistelivät kuin puukolla. Hieroin otsaani ja puhaltelin ilmaa sisään ja ulos kuunnellen Lennin ja äidin keskustelua.

"Joo mä oon Lenni", poika vastasi iloisesti, mutta seisoi vähän vaivaantuneen näköisenä jääkaapin edessä.

"Hauska tavata, mä oon Nooan äiti Sanna ja tää tässä jaloissa pyörivä otus on Sumu. Aava on yläkerrassa leikkimässä", äiti puheli iloisena ja vaivasi pullataikinaa.

Ovi kolahti ja isä asteli keittiöön hymyillen yllättyneenä nähtyään Lennin.

"Ahaa meillä on uusi vieras, mun nimi on Juho", isä sanoi rennosti ja kätteli Lenniä. Pyöräytin silmiäni isälle, joka iski silmää ja virnisti takaisin saaden mun poskia kuumottamaan.

"Joo se on mun kaveri Lenni", sanoin vaivautuneena ja vilkaisin Lenniä, jonka katse kierteli ympäri keittiötä.
Isä virnisti taas ja vinkkasi silmää uudestaan, ja se sai mut epäilemään tiesikö isä jotain vai yrittikö se olla kiva isä ja tehdä vaikutusta Lenniin.

"Joo no me mennään tästä", huikkasin ja melkein työnsin Lennin pois keittiöstä. Isän huvittunut nauru kuului portaikkoon ja äiti kehui Lenniä, niin tavallista. Ohjasin pojan huoneeseeni ja sytytin kattolampun samalla, kun suljin oven. Valahdin ovea vasten jalat koukussa ja hautasin kasvot käsiini. Tilanteessa ei ollut mitään hauskaa, mutta mua alkoi naurattaa. Hekotin lattialla, kierähdin selälleni ja nostin jalat kohti kattoa. En tiennyt miksi nauroin, taisin purkaa viimepäivien stressiä ja jännitystä. Lennikin yhtyi nauruun, vaikkei edes tiennyt miksi nauroin.