Me ei olla ikuisia

16.

Näin painajaista. Aivan kauheaa painajaista. Unessa Topi tippui veteen, mutta kun Aaron sukelsi Topin perään, vesi jäätyi ja pojat jäivät jään alle jumiin. Juoksin jään päälle ja hakkasin jäätä nyrkilläni, joka sattui vain käteen, eikä auttanut yhtään. Lysähin polvilleni ja katsoin kauhusta jähmettyneenä kuin Topi ja Aaron vajosivat pohjaan. Vesi oli niin kirkasta, että näin ruumiit pohjassa makaamassa Aaron selällään ja Topi jossain luonnottomassa asennossa. Sydämen lyöntini kuului varmasti monien kilometrien päähän ja kaikui korvissani. Taivas pimeni ja kaikki näytti yhtäkkiä tuplasti pelottavammalta.

Nostin katseeni taivaalle ja huusin. Huusin niin kauan ja kovaa, kunnes ääntä ei enää lähtenyt. Nyyhkyttäen käperryin jäälle. Itku alkoi hiljaa, kunnes vollotin kovaan ääneen. Uni tuntui niin toden tuntuiselta, ei näin voinut käydä. Itkuisena päätin katsoa viimeisen kerran alas. Tasasin hengityksen ja laskin hiljaa mielessäni kolmeen, ennekuin laskin katseeni jään läpi alas.

Ei olisi pitänyt...

Katseeni nauliutui Aaronin silmiin, jotka olivat auki ja tuijottivat suoraan omiini. Suu oli vääntynyt pelottavaan virneeseen ja päässäni alkoi soida pelottava nauru. Kauhunhuuto karkasi huuliltani hiljaiseen ympäristöön ja löin käteni suun eteen itkiessäni kauhusta ääneen.

Silmäni rävähtivät auki ja nousin nopeasti istumaan. Nopea nousu makuulta sai näköni sumenemaan ja suljin silmät hetkeksi kiinni. Olo oli heikko ja hieman pyörrytti. Hitaasti avasin silmäni ja en tunnistanut hämärää huonetta omakseni. Hätääntyneenä hengitin kiivaasti ja sykkeeni nousi pilviin. En edes tajunnut Lenniä vierelläni, kun katselin vaatemyttyäni sängyn vieressä kauhuissani. Uni oli saanut pääni sekaisin ja en muistanut edellisestä päivästä mitään. Olinko jonkun tytön luona? Mitä on tapahtunut? Entä Lenni?

Viimeiseen kysymykseen sain vastauksen, kun tunsin käden olkapäälläni. Älähdin säikähdyksestä ja kohdistin hätääntyneen katseeni Lennin silmiin. Hänen läsnäolonsa rauhoitti, mutta olin vieläkin unen tunnelmissa. Tärisin kauttaaltani ja vedin vapisevasti henkeä.

"Rauhoitu, ei oo mitään hätää. Mä olen tässä", Lenni kuiskasi ja veti mut halaukseen. Vähitellen rauhoituin Lennin kosketuksesta ja tunsin kuinka hän piirteli sormellaan rauhallisesti paljaaseen selkääni. Hän pussasi mua kevyesti poskelle ja hymyilin pojalle samalla kun poskeni helottivat punaisina. Onneksi huoneessa oli pimeää, eikä punastusta nähnyt kukaan. Huokaisin hiljaa ja mietin painajaista. Se nyt ainakin oli varmaa, että näkisin sitä vielä monena yönä. 

Painauduin Lennin lämpimää vartaloa vasten ja annoin katseen kiertää. Huone näytti pelottavalta pimeässä. Vinkaisin ääneen, kun olin hahmottavinaan ihmisen vartalon ovella. Suljin silmäni ja käänsin päätäni poispäin. Lenni naurahti hiljaa, otti kädet ympäriltäni ja sytytti yölampun. Avasin silmät ja katoin ihmeissäni pyyhettä, joka roikkui ovessa olleesta naulasta. Sekö oli näyttänyt pimeässä vartalolta? Naurahdin ääneen ja kellahdin selälleni. 

"Tota pyyhettäkö sä pelästyit?", Lenni kysyi silmät säihkyen huvittuneena ja nyökkäsin pienesti saaden pojan tuhahtamaan. "Hupsu."

"Haha, oon vaan säikky", tuhahdin ja etsin puhelintani ympäriltäni. "Paljon kello on? Nukkuukohan muut?"

Lenni käänsi selkänsä, kurotti lattialle ja nappasi ilmeisesti puhelimensa. Hän vierähti selälleen ihan mun kylkeen ja taas tunsin rentoja värähdyksiä ympäri kehoa. Lenni avasi puhelimen ja katsoi silmiään siristellen näyttöä. Vein käteni silmieni eteen, sillä Lennin puhelimen näytönkirkkaus taisi olla täysillä. Kuka pitää sitä täysillä illalla, että kun aamulla avaa puhelimen, niin melkein sokeutuu kirkkaasta valosta, ja vielä pimeässä huoneessa? Se ainakin taitaa herättää ihan kätevästi.