Dear Diary

Kuulumisiako?

18.3.2014

Hei rakas päiväkirja, oon ollut hukassa taas jonkin aikaa. Koulu on niin hektistä, että unohdan kaikkea tärkeetä sen ulkopuolella. Mutta kuulumisia, jos sua kiinnostaa?

Sain suostuteltua Louisin tänne uutena vuotena (sen piti olla joulu perheensä luona). Uusi vuosi meni hyvin, halaillessa ja pussaillessa ja kaikkea muuta mitä me nyt parina tehdään. Niall oli alkuun epämukava ja epävarma ajatuksen kanssa, mutta kai sekin tottui siihen. Tälläkin hetkellä ikävöin Louisia, mutta ei sillä oo aikaa mulle. Se on kotonaan Lontoossa ja tekee töitä ja muuta.

Pääsen kesällä niille pidemmäksi aikaa. Lou ja Ni lupasi sen mulle jo. Sitä odotellessa sitten.

Muita asioita, mun kaveriporukka on muuttunut todella paljon. Oon tanssiryhmässä, ja mulla on uusia upeita ystäviä. Vihdoin tuntuu siltä että tavallaan kuuluisin johonkin. Se on raskasta kun on isoveli, joka on suuri julkkis. Vaikka se on ihanaa, Ni ja pojat ja niiden musiikki ja tuotantoryhmä, kaikki on ihania. Niin on se raskasta. Jopa multa kysellään kaikkea, ihan randomisti kadulla. Mutta nyt kun mulla on oma porukkani jonka kanssa voin tehdä mitä vaan, asiat on mukavampia, sillee tavallaan. En jää isoveljen varjoon, vaikka on varmaan paha sanoa noin.

En oo enää hyvä kirjoittamaan, ja tää päiväkirja on vähän jäänyt. Ja oon pahoillani siitä. Haluaisin jaksaa ja muistaa ja osata ja ehtiä. Nyt on vielä jonkin aikaa kiireitä ja sitten helpottaa. Ja mun aika menee Louisiin tai sen ikävöintiin, mutta kun pääsen sen luo elämä on varmaan helpompaa. Ehkä silloin pystyn myös kirjottamaan enemmän siitä mitä tapahtuu, koska tää ei todellakaan kertonut kaikkea. Mutta ei näiden aina tarvitse olla niin kamalan pitkiä, eihän?

Nyt mä taidan mennä jatkamaan mun kiireitä, pitää tosta vielä repäistä essee kouluun ja työhakemuksia kesälle. Ehkä saan omaa rahaa, ja pystyn tekemään jotain. Ehkä muuttamaan pois kotoa? Sen näkee sitten. Nyt, heihei päiväkirja. Ja ihanat, näkymättömät lukijat.