Kirsikankukkaenkeli🌸

Ruusuja, katoamisia ja kyyneleitä

Luciel:

En nähnyt mitään. Ehkä koska Adrienin hiukset olivat silmilläni. Pyyhkäisin pojan hiukset pois ja nousin istumaan. Punastuin kuin tomaatti, kun muistikuvat eilisestä palautuivat mieleeni. Mutta samalla tuli myös huoli. Entä jos Adrien ei oikeasti rakastanutkaan minua? Mitä jos hän oli vain odottanut tätä hetkeä, ja lähtisi nyt. Minua alkoi yhtäkkiä itkettää ja tunsin kuinka Adrien nousi istumaan hiukset sekaisin. Hän katsoi minua ja henkäisi ”Enkeli, kaikki hyvin?” Pudistin päätäni itkien ja hän halasi minua, hiljalleen silitellen hiuksiani. Yritin työntää hänet pois mutta luovutin fyysisen tosiasian edessä. ”N-Nytkö sä sitten lähet?” Kysyin. Adrien katsoi syvälle silmiini ja pudisti päätään ”En tietenkään. Mistä sä tommosta oot saanu päähäsi?” Nyyhkäisin ”N-Noku sä oot aina kaikkien muiden kanssa tehny sillee…”. Hän hymyili ja suuteli poskeani yllättäen ”Mutta oletko sä muka niin kuin kaikki muut?” Pudistin päätäni ”E-En kai…”. Adrien virnisti ”Et niin. Ja mä lupaan pysyä sun riesanas vielä tulevaisuudessakin”

Adrien:

Hymyilin kun muistelin tuota keskustelua. Lucielilla olisi vielä koulua, mutta minä suuntasin jo hänen talolleen. Cecily odotti siellä ja voisimme hoitaa loppuun Lucielin synttäriyllätyksen valmistelut. Luciel täyttäisi 18 ja minä olin jo 19. Ja meillä olisi hieman isompi yllätys hänelle. Nimittäin minäkin olin jo miettinyt omilleni muuttamista, ja nyt voisin tehdä sen suloisen poikaystäväni kanssa. Saapuessani Lucin talolle Cecily juoksi vastaan ja halasimme. Minusta oli tullut todella läheinen hänen kanssaan, kun Enkelini oli tullu kaapista äidilleen. Minun isäni ei ottanut sitä kovin hyvin ja olivatkin eronneet äidin kanssa, koska äiti oli vahvasti puolustanut minua.

Menimme Cecilyn kanssa sisälle ja istuimme kahville. Samassa hän otti jotain pienestä korista. Silmäni laajenivat kun näin mikä se oli. Nimittäin pieni kani. Siis ihan elävä. Cecily hymyili ”Et arvaakkaan kuinka vaikeaa sitä oli pitää piilossa Lucielilta. Pidättehän siitä huolta” nyökkäsin ja otin pienen pörröisen eläimen vastaan. En ollut ikinä omistanut lemmikkiä ja pieni pupu tuntui ihanalta sylissäni.

Samassa ovi avautui ja laitoin kanin takaisin koriin, nostaen kannellisen korin ilmaan. Luciel käveli keittiöön vihaisen näköisenä. Hän näki minut ja kääntyi pois ”Adrien et sitten muistanut mikä päivä tänään on?” Hän kysyi äkäisenä ja hymyilin ”Anteeks. Hyvää syntymäpäivää Kukkaseni” halasin häntä ja asetin hopeisen kukkapinnin hänen hiuksiinsa. Luciel punastui ”Sä muistit sittenkin!” Hän halasi takaisin ja hymyilin. Sen jälkeen nyökkäsin koria Cecilylle ja nostin Lucielin ilmaan ”Sun toinen lahjas onki sitten vähän liian iso paketoida.” Suuntasin autolleni jonka olin saanut isältä ennen kuin vanhempani erosivat. Luciel hymyili kun asetin hänet autoon, istuin kuskinpenkille ja käynnistin auton. Cecily tulisi perässä kanin kanssa. Annoin Lucielille liinan jolla sitoa silmänsä ”Laita tää sun silmille, niin ettet nää mihin me ollaan menossa.” Hän nyökkäsi ja sitoi liinan silmilleen.

Pian parkeerasin auton ja nostin Lucin taas ylös. Hän vinkaisi kun maa katosi alta. Kannoin Lucielin sisälle kerrostaloon, portaat ylös toiseen kerrokseen ja ovelle johon meidän  sukunimiemme kirjaimet olikin jo liimattu. Otin liinan pois Lucielin silmiltä ja hän katseli ympärilleen ”Täh…? Toiks sä mut johonkin kotibileisiin? Ei Vanessa tai sen tyttöystävä ainakaan tääl asu…?” Naurahdin ja osoitin sukunimiä ovessa. Lucielin silmiin syttyi hiljalleen ymmärrys ja hän katsoi minua silmät loistaen. Nyökkäsin ja avasin oven keskikokoiseen huoneistoon. Luciel juoksi sisään innoissaan, jossa Vanessa, hänen tyttöystävänsä Charlotte ja minun äitini odottivat ”Hyvää syntymäpäivää!” He huusivat ja Luciel purskahti itkuun. Koko lattia oli täynnä ruusuja. Luciel hymyili ”Kiitos. Kiitos ihan hirveesti.” Silloin Cecily tuli sisään korin kanssa ”Ois vielä yks lahja. Meiltä äideiltä yhteensä” hän ojensi korin ja Luciel avasi sen, nostaen pienen tummanruskean kanin ulos. Hän alkoi melkein itkeä uudelleen ja halasi eläintä, joka kiehnäsi hänen rintaansa vasten.