Isän ja minun riidasta on jo kaksi päivää. Emme edes puhu toisillemme enää. Emme edes katso toisiamme silmiin. Ihme, että isä tekee ruokaa minulle vielä. Mutta onneksi huomenna on perjantai. Voin lähteä pois kotoa, vaikka kaverille yöksi.
Tavallaan olen ylpeä itsestäni, että sain sanottua sen viimein. Kuitenkin olen tiennyt jo asiasta kauan. Tuntui hyvältä viimein päästää asia ulos, jota olen pitänyt jo kauan sisälläni. Mutta kuitenkin isä oli tarkoittanut pelkkää hyvää. En olisi saanut olla niin ilkeä. Minun täytyy pyytää anteeksi.
YOU ARE READING
Anoreksia hallitsee elämääni
Short Story18-vuotias Silja on menettänyt perheensä paitsi isäänsä. Hän laihduttaa äitinsä kuoleman jälkeen ja tulee heikkokuntoiseksi. Syöminen on haaste. Lopulta eläminen on yksi suuri haaste. Selviääkö hän? Pääseekö hän yli äidin kuolemasta? Vai vajooko hä...