chapitre 2

132 11 0
                                    

Moi:3
Welcome to new chapitre!
Tossa ylhäällä olevassa kuvassa on Pajun susi:3

Orion nk:

Tänään oli täysikuu. En ollut tavannut vielä uusia lauman tulokkaita joten arvelin, että tapaisin heidät tänä yönä.

Olin kuullut, että he ovat kaksoset, 17 vuotta ja että toinen heistä muistaakseni Wilhelm on Ailan sielunkumppani.
Hmmm...ainiin ja kuulemma, sillä toisella nimeltään Paju ei ollut sielunkumppania.

No jaa näkisinpä heidät kuitenkin taatusti illalla ja voisin keskustella heidän kanssaan.
Lähdin alakertaan ja matkan varrella törmäsin isään joka kysyi, että minne matka.
Vastasin  vain kasuaalisti kauppaan.

Paju nk:

Kello alkoi olla jo  20.00 ja päätin mennä ulos muuttumaan sudeksi.
Riisuuduin alasti ja laitoin vaatteeni kuistille siistiin pinoon tuolin alle.

Tunsin kuinka luuni raksahtelivat ja taipuivat uuteen muotoon ja kuinka naamani venyi suden naamaksi.
Sitten lähdin jolkottelemaan kohti metsää ja vapautta.

Minä juoksin ympäri metsää ja nautin vapaudesta. En välittänyt paljonko kello oli tai ketkä olivat missäkin.
Oli vain minä, luonto ja suteni.

Orion:

Juoksin metsässä ja yhtäkkiä maailman ihanin tuoksu tulvi nenääni.
Tuoksu oli kuin sekoitus vaahtokarkkia ja orkideojen tuoksua.
Suteni, Saturno huusi pääni sisällä
'Meidän ikioma sielunkumppani! Mene! Etsitään hänet!'

Rauhoittelin suttani ja selitin miksi emme voineet mennä vielä tapaamaan häntä.
Se olisi ollut tökeröä, olisimme voineet seikäyttää hänet ja muutenkin olisi parempi jos etenisimme hitaasti, sillä emme edes tienneet kuka tämä oli.
Saturno onneksi kuunteli minua, sillä se oli yleensä järkevä eikä se halunnut menettää meidän sielunkumppaniamme.
Huokasin.
Tiesin, että hän oli lähellä, mutta minun oli pakko odottaa. Nyt ei olisi hyvä hetki huonoille valinnoille.
Lähdin jolkottelemaan kohti metsäaukiota, jossa yleensä kaikki jotka halusivat tapasivat suden muodossa.

Heti ensimmäisenä näin isäni joka istui faijan vieressä. Katselin aukiota ja yritin lyötää tuttua vaahtokarkkien ja orkideojen tuoksua. Tuloksetta.
Helvetti! Missähän hän on?
Lähdin aukiolta juoksemaan, koska halusin nähdä hänet edes vilaukselta.
Juoksin ympäri metsiä, sillä ainoa ajatus joka minulla oli oli että halusin nähdä hänet.

Sitten haistoin taas minulle maailman tutuimman tuoksun.
Saturno hyppi ilosta pääni sisällä.
Hidastin vauhtiani kun näin suden jonka turkki oli sekavärinen, silmät meripihkan väriset ja josta virtasi vahvana vaahtokarkkien ja orkideojen tuoksu.

Lähestyin sutta ja se katsoi minua odottavasti kukkapusikostaan.
Haukahdin sudelle tervehdyksen ja se katsoi minua aivan kuin se olisi yrittänyt mirttiä kuka olen.
Vietin kokoyön sen kauneimman koskaan näkemäni suden kanssa.

Anteeks ku tää nk vaihtu kokoajan mut tää luku oli helpompi kirjottaa sillee...
Kisses:3

Kisses:3

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Pimeys joka löysi Valon Where stories live. Discover now