Pimeys joka löysi Valon

Chapitre 11

Paju nk:

'Se tekee 11.50€' neiti kassalla sanoi monotomisella äänellä.
Sen jälkeen kun Brandy oli lähtenyt oloni oli ollut tyhjä. Aivan kuin minulla ei olisi ollut enää tunteita. Olin lähtenyt kauppaan jotta voisin täyttää tyhjyyden sisälläni ruualla.
(tää kuulostaa multa🤨)

Mussutin sängylläni samalla kun katsoin elokuvia. Tyhjyys ei ollut kadonnut minnekään kuluneiden tuntien aikana.
Ehkä se Brandy- juttu oli virhe....
Ei..Se olisi muutenkin jo liian myöhäistä korjata asioita.

Tunsin kuinka jotain ällötävää nousi suuhuni ja eipä siinä mennyt kauaakaan kun oksennus täytti lattian edessäni. Kipu oli kamalaa. Tärisin holtittomasti ja tuntui kuin kuolisin.

Kohtauksestani oli jo pari tuntia mutta henkinen tilani paheni koko ajan.
Olin varmasti pyörtynytkin pari kertaa enkä ollut liikkunut sohvaltani mihinkään.
Duscha tuli luokseni kiehnäämään selvästi huolissaan.
Tajunnan tasoni alkoi hiipumaan ja vaivuin pimeyteen.
*Äkkiä, vauhtia! Viekää kaikki turvaan turvahuoneeseen! Ne hyökkäävät kovempaa kuin aiemmin ja niillä taitaa olla uusia liittolaisia!
Soturini suojelkaa pikkuisia ja raskaana olevia sekä vanhuksia ja luokkaantuneita!
Älkää päästäkö heitä lävitse reviirin ytimeen lähelle turvahuonetta! Olkaa rohkeita!*
Herään kavahtaen ja raskaasri hengittäen. En halunnut muistaa... Toivoin ettei minun enää ikinä olisi tarvinnut muistaa paniikkia ja isäni viimeisiä sanoja ennen tuhoa.
Itketti, halusin kotiin.
Etsin puhelimeni ja otin sen käteeni. Valitsin yhteystiedoista maailman tutuimman numeron.
"Hei äiti, haluan kotiin."

Tämä luku on 'vähän' lyhyt, anteeks<3
Oon myös pahoillani ku en oo ollu kauheen aktiivinen🙏🏻
Luv u💜