Bilehile ja hiippari/ yoonmin VALMIS✅

17.

Jimin

Työnnän Yoongin irti selästäni.
Pieni kyynel sirahtaa poskelleni.

"Sä valehtelit!" Huudan Yoongille ja syöksyn kohti sänkyä ja vedän peiton korviini. Taas itken samoissa lakanoissa.

"Häh mistä muka?" Yoongi mumisee ja istahtaa sängylle. Ihan kuin en olisi mielenkiinnosta katsonut Yoongin sijainnin snäpistä sillä aikaa kun poika oli ulkona.
Olisi edes kertonut olleensa Namjoonin luona, eikä valehdellut opettajasta kaupassa.

"Et sä kaupassa ollut, vaan Namjoonilla!" Tuhahdan peiton välistä ja kääriydyn tiukempaan myttyyn.
"Anteeks kultsi. Mun oli pakko valehdella. En halunnut kertoa että olen velkaa sille kusipäälle." Yoongi mumisee tarkkaillessa seinää. "A-ai velkaa? Saitko ne maksettua?" Mumisen ja tulen esiin peiton alta.
"Sain. Nyt ei ole huolta, ellei se vedä mua nurkalle koulussa ja ala sepittää jotain. Älä huoli Jimin, kaikki on fine." Yoongi selittelee ja suukottaa minua poskelle.
Kai se on pakko uskoa. Kuka nyt veloistansa haluaisi kertoa, vaikka luulin että kerromme toisillemme kaiken.
Hymyilen ja nousen sängystä jatkamaan pukemista. Näen kokovartalopeilistä Yoongin kasvoihin ilmestyneen virneen ja näytän kieltä peilin kautta. Yoongi tuhahtaa ja vetää vaatteensa pois heittämällä ne lattialle ja kääriytyy kasvot seinään päin peiton alle.
Hymähdän ja siirryn itsekkin Yoongin viereen ja nappaan pojan lusikkaan. Hetken rimpuilun jälkeen poika luovuttaa ja tyytyy kohtaloon olla joskus se toinen osapuoli.

-

Kello piippaa yöpöydällä inhottavaan sävyyn. Tömäytän käteni kellon virtajohdon päälle ja veitäisen irti seinästä. Vielä ei olisi aika nousta. En jaksa, koulu alkaa kuitenkin vasta kahden tunnin päästä. Siristän silmiäni ja huomaan Yoongin puuttuvan sängystä. Hämmennyksen kera kömmin ulos lämpimien lakanoiden seasta ja tassuttelen ovelle. Raotan sitä hieman ja huomaan Yoongin olevan puhelimessa.

"No se melki sai tietää, mut heitin vaa lisää bensaa liekkeihin ja sanoin olevani veloissa sulle. Ei hätää ei se mitää tajuu, kunhan vaan saadaan se kusipää pois päiviltä." Yoongi tokaisee puhelimeen ja katkaisee yhteyden.

Taasko minun rakas poikaystävä valehteli minulle? Toistamiseen saman päivän aikana.
Ja mistä helvetin päiviltä poistamisesta hän puhuu? Aikooko Yoongi tappaa jonkun?
Pieni pelko leimahtaa sisälläni kun astun ulos huoneesta. Nokka suorassa astelen kohti keittiötä sanomatta sanaakaan.
"Ai huomenta höpönassu." Yoongi sanoo hymyissä suin ja yrittää suukottaa minua suulle. Käännyn pois ja kaadan kahvia kuppiin. Kuulen Yoongin tuhahtavan toisaalla ja lähtevän kohti makuuhuonetta päivävaatteiden toivossa.
Olisi nyt jo tehnyt mieli hieman tiuskia ja kysyä mitäs helvettiä  on meneillään. Nyt seuraan pojan liikkeitä niin tarkasti kuin vain voi.
Kulautan kahvin kurkkuun ja häivyn vessaan.
Hammasharjan värinän alla kuulen miten Yoongi sulkee ulko-oven niin hiljaa kuin mahdollista ja lähtee tallustamaan rappusiin.
Pojalla on jotain pahaa mielessä, sen vaistoan.
Pesen hampaat nopeasti ja huuhdon suuni vedellä.
Vaatteet vaihdettuani pakkaan kirjat reppuun ja vilkaisen kännykästä pojan sijaintia. Poissa päältä, tietenkin.
Tuhahdan ja lähden kohti rappua ja nappaan telineestä pyörän jolla suuntaan kohti ikivanhaa ärsyttävän sivistynyttä koulurakennusta jossa pitäisi opiskella kaikessa rauhassa kun poikaystävä suunnittelee ties mitä pahaa.

--

Sisään päästyäni vilkaisen kenkäriviä enkä nää Yoongin tennareita missään. Myöskään Namjoonin, eikä, hetkinen Hoseokin kengät puuttuvat myös? Nyt tämä peli alkaa mietityttää. Unohdan alkavan matikantunnin ja vetäisen kengät takaisin jalkaan. Tämä salaisuus selvitetään nyt.
Astun ulos rakennuksesta ja näen Hoseokin repun nojailemassa kivitykseen. Suuntaan juoksuaskelin kohti reppua ja vilkaisen kivityksen taakse. Näky on samaan aikaan hirvittävä mutta jollain tapaa mukava.
Namjoon pitelee pikkuista Hoseokia olkapäistä samaan aikaan kun Yoongi vihaisesti selittää pojan edessä jotain.

Jään toisaalle stalkkaamaan tilannetta, kunnes Yoongi vetää taskusta jotain, mitä en olisi koskaan halunnut hänen käteensä saavan.

----
Hiiii
Huhhuh on tää rankkaa, no jatketaan ens luvus baibai.