Bilehile ja hiippari/ yoonmin VALMIS✅

3.

•jimin•

Kävin laittamassa tavarani Yoongin huoneeseen, ja palasin takaisin olohuoneeseen.
Yoongi istui sohvalla hipihiljaa ja tuijotti minua.

Esimmäinen kohtaamisemme oli ehkä hiukan outo.
Tuo komea poika oli pelastanut lähes tuntemattoman ihmisen.

Hiljaisuus alkoi tuntua hieman karmivalta, kunnes Yoongi rikkoi sen.

"Noh kerros jotain itestäs"

"Mä oon Jimin, niinku tiesitki jo. Tykkään bilettää ja tykkään kaikesta söpöstä" vastasin.

"Okei.. mä oon Yoongi niinku tiesitki jo, mä tykkään hengaa mun jengin kaa, ja tykkään kaikesta synkästä. Oon sun vastakohta" Yoongi naurahti.

Halusin tietää Yoongista enemmän, koska hän vaikutti kiehtovalta.

•Yoongi•

Olimme jutelleet Jiminin kanssa jo tovin.
Tuossa tovissa olimme ehtineet jutella lempiruoasta, uuteen kpop tähteen, kertoa itsestämme hiukan liikaakin, ja aloin koko ajan enemmän ja enemmän välittää tuosta pojasta.

Kuitenkin yksi, aika suuri asia viilsi mieltäni.
Mietin kertoisinko synkästä lapsuudestani, mutta päädyin kertomaan siitä joskus toiste.
Sitten kun aito luottamus kehkeytyisi.

Ja sitten taas mentiin.
Kauheat vieroitusoireet tupakasta alkoivat.
En tiedä oliko Jimin haistanut jo tupakan, mutta en viitsinyt mennä parvekkeelleni polttelemaan.
Jengin mukana oli tullut kokeiltua kaikenlaista.
Onneksi huumeet eivät vielä olleet kuvioissa.
Eikä minun puolestani ollut tulossakaan.

Yläasteen alkupuolella olin tutustunut kahteen jätkään jotka nykyisin kuuluu siihen samaa jengiin.
He eivät tosin tiedä suuntautumisestani.
Eli siitä että olen homo.

Jos aikoisin joskus kertoa heille, se ei luultavasti menisi hyvin.
Jengiläiset olivat niin homofoobisia ettei mitään rajaa.

Nyt kuitenkin istuin tuon pojan edessä, joka ensisilmäyksellä sai minut pois tolaltani.
Vielä pitäisi keksiä syy käydä pikaisesti parvekkeella.
Tuntui hirveältä valehdella tuolle, mutta minkä teit. Tulisin hulluksi ilman savuketta.

"T-tuota mun pitäis nopeesti käydä tos parvekkeella"

"Joo" Jimin mumisi.

"Tee mitä haluut, kato vaik netflixii.."

•Jimin•

A

lusta alkaen tilanne oli ollut hyvin kiusallinen.
Nyt Yoongi hävisi parvekkeelle, tekemään ties mitä. En edes halunnut tietää.

Tietenkin oli kiva tutustua uusiin ihmisiin, saada ehkä ystäviäkin tulevalle kolmelle kouluvuodelle.

Mutta en nähnyt Yoongissa ystävän ainesta.
Hän oli kyllä mukava ja auttavainen, mutta Hansungin kertomat jengitouhut ja Yoongin muuten vain synkkä olemus ei oikein napannut.
Tekisin nyt mitä vain jos saisin olla jossain muualla.

Minuutit vierähtivät, eikä Yoongi ollut tullit vieläkään takaisin.
Jokin pienessä pääkopassani aiheutti huolestuneisuutta, vaikka en halunnut edes välittää tuosta ihmisestä, joka kuitenkin tarjosi, tai käytännössä hänet pakotettiin ottamaan minut kattonsa alle.