Bilehile ja hiippari/ yoonmin VALMIS✅

18.

Jimin

Yoongi seisoo puukko kädessään Hoseokin ja Namjoonin edessä.
Säikähdän kamalasti kun Yoongi heiluttelee veistä sormillaan ja katselee Hoseokia hyytävään sävyyn.
"Nyt vittu sä kerrot mihin oot piilottanu sen kusipään tai kerron Jiminille mitä ootte juoninu koko vitun ajan!" Yoongi vauhkoaa ja tuijottaa raivostuneesti edessään kyhjöttävää pelokasta poikaa.
"O-okei se on Gwangjussa, älä pliis kerro Jiminille! Haluun olla sen kaveri ja unohtaa Sungyeolin pliiiis!" Hoseok anelee Yoongin edessä.
"Hah, tää ei jää tähän, idiootti." Yoongi tuhahtaa, sylkäisee maahan ja lähtee tovereinen lompsimaan naama norsunvitulla kohti minua. Onnekseni ehdin piiloutua kulman taakse ja juosta takaisin etuoville. Mielessäni raksuttaa kaikki Yoongin ja Hoseokin sanomat sanat. Mitä vittua täälä tapahtuu?

--

Kello pirahtaa kolmea ja lähden niin vikkelästi kuin mahdollista ulos luokasta.
Pitäisi päästä Gwangjuun tuotapikaa, että saisin tietää loputkin Yoongin aikeista.
Poika ei ollut koko päivänä koulussa, olen varmasti myöhässä koko asiassa.
Pojat olivat päässeet monta tuntia sitten Gwangjuun ja tehneet paskamaiselle eksälleni mitä tahansa. Ei se haittaa vaikka olisikin se mulkku vihdoin potkaissut tyhjää mutta miten Hoseok siihen liittyy?
Yoongin jollain tavalla tuntien hän ei jätä Hoseokia rauhaan tuon jälkeen.
Tiedän että Hoseok oli tervehtinyt Sungyeolia kuin vanhaa tuttua, mutta mistä juonesta Yoongi puhui, tai mitä Hoseok tarkoitti unohtamalla Sungyeolin? Oliko niillä jotain meneillään, jonka takia Sungyeol petti minua, mutta käski Hoseokin perääni etten tekisi mitään odottamatonta?

"Voisitko liikkua eteenpäin?!" Tyttö takani pökkää minua olkapäähän ja havahdun ajatuksista. Kumarran ja siirryn kohti kenkiäni. Aikaa kului jo puoli tuntia.
Pakko käydä himassa jos vaikka Yoongi olisi ilmaantunut sinne. Sidon kengät ja lähden juoksuaskelin ulos koulun ovesta kohti kotia.

"Haloo?" Huudahdan oviaukosta ja kuulen jonkun kolahtavan olohuoneessa.
Heitän repun ja kengät eteiseen ja hiivin hiljaa olohuoneeseen.
Yoongi istuu ylisuuri huppari päällä sohvalla myrkyllinen ilme kasvoilla.
"Älä sano mitään. Mä näin kaiken, mutta, mitä helvettiä?" Tuhahdan ja pökkään poikaystävääni kylkeen.
"Ihan sama. Kaikki on nyt hyvin ja sun ei tarvi huolehtia sun eksästä. Jimin mä rakastan sua." Yoongi mumisee ja suukottaa otsaani.
"M-mitä sä teit sille?" Ääni väreillen kysyn.
"Unohda, et näe sitä mulkkua enää ikinä." Yoongi tuhahtaa ja katsahtaa kattoon.
"Entä Hoseok, mitä väärää se on tehnyt?" Mumisen itku kurkussa.
"Älä huoli, se jätkä oli mulkku sulle. Ei se oikeesti sun frendi ollu vaan Sungyeolin kätyri. Se mulkku halus et sä kärsit ku jätit sen sillee." Yoongi mumisee ja tarttuu käteeni.
"Nyt Jimin, ollaan vaan me, ja meidän tulevaisuus. Eikö?"
"Kyllä, rakas." Mumisen kyynelten saattelemana ja romahdan Yoongin syliin.

Nyt kaikki on hyvin, ainakin niin luulin.
Kunnes Yoongin puhelin soi.

--
Hehe jätän taas tällee ;)
Mä en vaan muista kirjottaa anteeks ja oli taas lyhyt en vaan osaa :(