I'll never forget you

•Part 9•

~Violet nk~
Viikonloppu alkaa olemaan jo pian ohi. Olemme edelleen Benjaminilla ja on jo sunnuntai aamu, eli olimme kaksi yötä täällä Luken ja Avan kanssa. Avan ois kuulemma jo eilen mennä kotiin, mutta saimme käännettyä tuon äidin pään. Makoilen Benjaminin kainalossa ja katson kuinka tuo selailee instagramiaan ja snäppää ihmisille kuvia minusta. Moni on tulmut laittamaan tuolle "mitä seurusteletko sä??" "Seurusteketko sä Violetin kanssa??" "Kuka toi on??" Yms, niitä on vain hauska lukea ja nähdä heidän reaktioitaan. Katsahdan Lukeen ja Avaan päin. Ne näyttävät nukkuvan vielä, lusikassa. He näyttävät suloisilta tuolleen nukkuessaan. He sopivat täydellisesti toisilleen. Huomaan Avan kaulassa paljon violetteja jälkiä, kuten myös Luken kaulassa. Mitäköhän mieltä Avan äiti on noista jäljissä rakkaan tyttönsä kaulassa, epäilen ettei tuo tykkää, että Avalla on jälkiä kaulassa ja seurustelee jonkun kanssa. Mutta kyllä se sen varmasti ymmärtää ja hyväksyy. Käännyn takaisin Benjaminin puoleen ja katson kuinka tuo keskustelee jonkun kanssa. Tuo kääntyy katsomaan minuun, laskee puhelimensa ja nousee kyynärpään varaan ja laittaa toisen kätensä niskani taakse ja suutelee minua. Tuon paljas vatsa on melkein kokonaan minun päälläni. Kiedon köteni tuon paljaan ylävartalon ympärille ja suutelen tuota takaisin. Tuo alkaa suutelemaan kaulaani jättäen siihen pieniä ja isoja punertavia jälkiä, jotka muuttuvat violeteiksi.
"Huomenta" sanon Lukelle ja Avalle, jotka heräävät. "Paljon kello oikeen on?" Luke kysyy unen pöpperössä. "Ööö odotas, se on 11.30" Benjamin sanoo naurahtaen. "Niin paljon???" Luke sanoo silmät pyöreinä. Me vain nyökkäämme. Nappaan lattialta Benjamin jonkun hupparin ja lähden hipsimään alakertaan. Luke ja Ava tulevat heti perässä. "VIOLET!!!" Kuulen jonkun huutavan. Pian keittiön ovelle saapuu Benjamin ilman paitaa. "Tuttu huppari sulla päällä" tuo sanoo ja pitää toista huppariaan kädessään mikä minulla oli eilen päälläni. Katson hupparia mikä minulla on päällä, oho, tämähän on Bemjaminin eilinen huppari. "Violet..." Ava sanoo ja Luke jatkaa "Nyt ois ehkä oikee aika ottaa jalat alle ja juosta nii kovaa ku jaloistas vaa pääset". Ja teen työtä käskettyä, hyppään penkiltä nopeasti pois ja lähden juoksemaan sen minkä jaloistani pääsen. Kuulen kuinka Ava nauraa minulle kuvaten minua ja Luke myös nauraa minulle. Näen että Benjamin juoksee nopeasti perässäni, tämä on epäreilua, minulla on pienet töppöjalat ja tuolla on jättiläisen jalat. Tuo saa minut pian kiinni ja nappaa minut syliinsä ja kantaa minut keittiöön, tuo ei vielä tuollakaan päästä minua heti alas, joten Luke nappaa nopeasti meistä huomenta snäpin, kuvassa olen Benjaminin sylissä, jalat kiedottuna tuon lantion ympärille, tuon kädet pitävät minua perseestä kiinni ja omat käteni ovat tuon kaulan ympärillä ja katsomme toisiamme kuvassa. Benjamin laskee minut viimein alas, mutta ei päästä kuitenkaan minusta irti, hän on kietonut kätensä selkäni taakse. Nousen varpailleni ja Benjamin hiukan kyykistyy ja suutelee huuliani. Eli täydellinen mahdollisuus Avalle ottaa meistä huomenta snäppi, jonka tuo myös laittaa ms. Kuvissa minulla ok vain vähän alle perseeseen ylttävä Benjaminin huppari ja villasukat. Benjaminilla on vain shortsit, mutta ei paitaa. Menemme pöytään nuiden kahden vastapäätä istumaan syömään aamupalaa.

~Ava nk~
Kello alkaa olemaan lähemmäs yhtä kun nousemme aamupala pöydästä pois. Nauroimme ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja siinä olin saanut äitiltäni viestiä että kuhan tulen viimeistään kahdeksaksi kotiin tuo on tyytyväinen. Minun täytyisi käydä illalla kotiin mentyäni suihkussa ja tehdä läksyt. Joutuisin nukkumaan tämän yön ilman Lukea, eii en halua nukkua ilman tuota enää ikinä, sen kanssa nukkuminen on niin ihanaa ja nukun siinä hyvin koko yön. Menemme Violetin kanssa yläkertaan Benjaminin huoneeseen pukemaan kun pojat jäävät siivoamaan vielä pöytään. "Mitä luulet että  äitis sanoo tuosta?" Violet kysyy ja koskee kaulassani olevaan jälkeen. "Voi vittu, en tiiä..." Sanon ja peitän nopeasti kaulani.
Nappaan lattialta farkkuni ja pujotan ne jalkaani. Violet riisuu ison Benjaminin hupparin ja pukee napapaitansa ja jack daniel'sin hupparin. Tuon napakoru korostuu taas todella hyvin. Hän ottaa repustaan meikkipussin ja menee peilin eteen laittamaan meikit ja hiukset. Minä teen samoin kun olen saanut loputkin vaatteet päälleni.

Olemme katsoneet Netflixiä koko päivän ja kello alkaa olemaan lähemmäs seitsemää joten on aika lähteä kotiin. Puemme takkimme ja kenkämme jalkaan. Otamme naulaskosta kypärämme ja minä, Luke sekö Violet otamme reppumme ja lähdemme ulos pakkaseen. Violet kaivaa taskustaan moponsa avaimen ja työntää sen paikalleen. Tuo hyppää mopon kyytiin, laittaa kypärän päähänsä ja nostaa mopon jalan pois maasta. Käynnistää mopon ja odottaa minut kyytiin. Benjamin tekee samoin. Kun minä ja Luke olemme hypänneet kyytiin matka alkaa. Töyssyistä tietä, pimeää. Violet laittaa pitkät valot päälle ja ajaa aika hitaasti, mutta ei liian hitaasti. Hiekkatien päädyssä Violet laskee jalkansa maahan pysähdyttyään, siinä vaiheessa tajuan takertua Violetin ympäriltä tiukasti kiinni, tuo nimittäin odottaisi vain autojen menevän ja lähtisi ajamaan autotietä pitkin, jossa ei tarvitse ajaa hitaasti. Violet kaasuttaa ja päästää jalkansa irti samaan aikaan kun mopo lähtee liikkeelle ja kääntyy sulavasti vasemalle päin. Ajamme reilua kahdeksaakymppiä.

Ava ja Benjamin kääntyvät kerrostalon pihan parkkipaikalle ja pysähtyvät siinä. Hyppään pois kyydistä ja otan kypäräni pois päästä ja halaan Violetia "nähdään aamulla bussissa" sanon ja tuo nyökkää, kävelen myöa Luken luokse ja halaan tuota. Lähden kävelemään kohti ovia, kun Benjamin lähtee ajamaan edellä ja violet heti perässä.

Olen juuri tulkut suijkusta ja vaihtanut yövaatteet päälleni kun vaellan äitin viereen sohvalle katsomaan telkkaria. "Nuori teini on joutunut vakavaan rekan ja mopon kolariin kello 22.00 maissa makkaralahdenkadun ja kaarikadun risteyksessä. Teini on kuljetettu suorinta tietä ambulanssilla kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Teinin hengestä ei olla varmoja selviääkö tuo, lääkäri kertoo" telkkarissa sanotaan. Eli siis ne poliisiautojen ja abmulanssien äänet ja valot oli tuon kolarin takia. Kukakohan tuo mahtoi olla? Ei varmaan meidän ikäisemmme.

Laitan öitä snäpit ja alan nukkumaan, huomenna olisi edessä pitkä päivä.

×××××××××××

Jooo täs ois taas uutta osaa :33 kiva jos tykkäätte. Kommentoikaa mielipiteenne alas ja liketköä, se motivoi paljon