•Part 13•

70 2 0
                                    

*skip 2 kuukautta*

~Ava nk~
Tänään olisi se päivä kun Violet pääsee kotiin, tuo vain joutuu vielä kulkemaan kepeillä monta viikkoa. Olen käynyt tuon luona joka viikko ainakin kaksi kertaa ja päässyt jopa tuon kanssa käymään ulkona ja kahviossa työntäen tuota pyörätuolissa, viikkoon heräämisen jälkeen tuo ei saanut noysta kun oli sänkypotilaana kiinni koneissa. Oli tosi pelottavaa kuulla Violetilta silloin että lääkärit irroittavat tuon koneista ja katsovat pärjääkö tuo ilman niitä. Kun tuo pari tuntia sen jälkeen laittoi ryhmään (missä olen minä, Luke, Benjamin ja Violet) kuvan itsestään missä ei ole enää missään koneissa kiinni, silmäni kostuivat onnesta. Olen aina tiennyt tuon kestävän kaiken. Pari viikkoa tuon jälkeen käydessämme siellä hän pystyi jo istumaan ja kun hän näki Benjaminin ovella, hän vain nousi ylös ja varovasti käveli kohti Benjaminia ja se oli ensimmäinen kerta kun tuo käveli onnettomuuden jälkeen. Tuo oli juuri lyyhistymässä maahan, mutta Benjamin sai kopin ja kuljettk hänet varovasti takaisin sängylle. Se oli meille neljälle ikimuistoinen hetki nähdä Violet ottamassa ensiaskeleita ison ja vakavan onnettomuuden jälkeen.

Violet laittaa snäppiä ryhmäämme, kuvassa tuo istuu autossa matkalla kotiin. Laitan koulukirjoista kuvan takaisin. Hetken kuluttua Luke laittaa Benjaminin naamasta kuvan ryhmään ja hetken kulutta Benjamin laittaa itsekkin naamastaan kuvan. Snäppäämme ryhmässä ihan aina.

Istun  torilla olevassa punaisessa kopissa, siellä on myös Luke ja Benjamin. Olemme aika usein olleet kaupungissa koulun jälkeen iltaan tai yöhön asti. Äitini ja siskoni lähtivät lomalle, mutta minä en halunnut lähteä mukaan, joten olen nämä pari viikkoa Luken luona. Ulkona on todella viileää, joten Luke on taas lainannut minulle vaalean vihreää maastokuvioista takkiaan kun tuolla itsellä on päällään musta toppatakki. Yhtäkkiä Benjamin heittää minua suoraan lumipallolla. "BENJAMIIIN!!" Huudan tuolle ja tuo ottaa nopeasti jalat alleen ja lähtee juoksemaan karkuun. Hyppään kopista alas ja lähden juoksemaan Benjaminin perään. Sain heitettyä tuohon lumipallon, mutta se olikin virhe, lähden kiljuen juoksemaan karkuun kohti Lukea. Huomaan Luken nauravan minulle. Tuo avaa kätensä minulle ja juoksen suoraan tuohon kiinni. Kiedon käteni tuon ympärille ja hän tekee samoin. Luke laskee leukansa pääni päälle. Tunnen kuinka tuo vain nauraa minulle. Benjamin tulee luoksemme ja nauraa myös. "Tais olla hauskaa" Luke sanoo ja nauraa. Nostan katseeni tuon takista tuohon ja sanon "ei se ollu hauskaaa, se heitti mua lumipallolla ja jouduin juoksee tuota karkuun".  Luke katsoo minua suoraan silmiin ja suutelee huuliani. Nam, ne on niin täydelliset huuliani vasten. Olen ehkä maailman onnekkain tyttö, usea tykkää Lukesta, mutta minä sain tuon ja olen siitä ylpeä, vaikka moni alkaisikin vihaamaan minua. Kietoudun tiukemmin Luken ympäriltä kiinni ja suutelen tuota takaisin. "Isä tulee iha just toho, nii nähää huomenna sit koulussa" Benjamin sanoo. "Joo ja huomenna myös Violet tulee" sanon. Benjaminin huulille tulee hymy. Tuo lähtee kävelemään parkkipaikkoja kohden. "Pitäisikö meidänkin alkaa lähteä? Onhan tuo kello jo puoli yhdeksän" sanon. "Joo, käyää vaa nopee tos supparil ostaa kotii jotai ruokaa ja juomista ku porukat ei oo kotona nii siel ei oo mitää" Luke sanoo ja nyökkään. Lähdemme kävelemään käsikädessä kohti supparia. Ostamme molemmille red bullit ja uuni pizzat. Lähdemme kävelemään Luken luokse.

Istumme sohvalla katsomassa Netflixistä elokuvaa ja syömässä pizzojamme. Kello on jo lähemmäs puolta kymmentä. Kun olemme viimein saaneet pizzamme syötyä, vien lautasemme keittiöön. Palaan takaisin olohuoneeseen Luken viereen sohvalle makaamaan. Luke kietoo kätensä ympärilleni ja vetää tiukasti itseensä kiinni.

~Luke nk~
Olemme katsomassa Avan kanssa elokuvaa. Lasken katseeni elokuvasta Avaan ja huomaan tuon nukkuvan. Se näyttää niin suloiselta nukkuessaan. Painan huuleni tuon otsalle. Tuon huulille nousee pieni suloinen hymy. Kiedon käteni tiukemmin tuon ympärille. Tuo avaa silmiään ja alan hymyilemään tuolle. Painan huuleni tuon huulia vasten ja tuo vastaa suudelmaan.

××××××××

Joo tässä oli aika lyhyt osa, mut kertokaas mielipiteenne.

Osien tulossa voi mennä jonku aikaa ku mulla ei oikee oo minkään laista ideaa ja tässä on tapahtunut sitä sun tätä ja elämä o  tällä hetkellä aika rankkaa, niin älkää tuomitko minua osien tulemisesta :((

I'll never forget youOnde histórias criam vida. Descubra agora