I'll never forget you

•Part 14•

~Violet nk~
Astun autosta ulos ja suljen oven. Auto takanani lähtee liikkeelle kun käännyn keppieni varassa ympäri. Maa on todella liukas, joten minun on oltava todella varovainen etten taas löydy perseelläni maasta. "VIOLET!!" Kuulen todella tutun äänen huutavan suoraan edestäni. Se on Ava. Tuo juoksee kauhealla vauhdilla minua päin. Voi ei, voi ei kerkeekö tuo pysähtymään ennen kun osuu minuun ja löytyykö tuo perseeltään. Sitten kopsahtaa. Kuulen poikien nauravan. Ava kaatuu juuri jalkojeni juuressa ja vetää minulta samalla jalat alta ja kaadun suoraan tuon päälle. Nousen tuosta nauraen Avan kanssa. Luke ja Benjamin nauravat meille kuin hullut. Olihan tuo varmasti kuitenkin hauskan näköistä ja se myös oli hauskaa, varsinkin Avan kanssa. Hypin keppieni varassa Benjaminin luokse, joka tulee minua päin. Katson suoraan ylöspäin, jotta näen Benjaminin ja tuo laskee katsettaan minuun. Kietoudun tuota tiukasti ympäriltä. Tunnen kuinka tuo kietoo kätensä ympärilleni ja vetää itseensä kiinni. Keppini kaatuvat maahan, mutta se ei haittaa. Tunnen kuinka tuo painaa huulensa otsaani vasten ja alan hymyilemään.

Kävelemme Avan ja poikien kanssa käytävää pitkin, tai no minä hypin kepeilläni. Meitä vastaan tulee kaverimme Henna, Alisa ja Peppi, emme ole kylläkään Pepin kanssa kavereita, kun emme oikein tunne tuota Avan kanssa. Luke ja Ava kävelevät vierelläni niin että Ava on Luken kainalossa ja molemmat ovet kietoneet kätensä toistensa ympärille. Itse olen aika lähellä Benjaminia, mutta en voi kuitenkaan olla samalla tavalla tuossa kiinni kuten Luke ja Ava, kun minulla on nämä vitun kepit. "Violet!!" Henna huutaa. Pysähdymme ja viimein Benjamin voi kietoa kätensä ympärilleni. Kun nuo kolme saavuttavat meidät, huomaan kuinka Alisan ja Pepin ilmeet hiukan muuttuvat surullisiksi, mutta samalla molemmat ovat punaisia. Nimittäin Alisa tykkää Benjaminista ja Peppi Lukesta, ovat tykänneet jo kauan. "Missä sä oot ollu?" Henna kysyy. Irrottaudun Benjaminista ja halaan Hennaa tiukasti ja tuo minua takaisin. "Minulla on ollut ikävä sinua" Henna sanoo. Tuon poskelle valahtaa pieni kyynel. Kuivaan sen sormellani pois ja sanon "minullakin on ollut ikävä sinua" halaan tuota vielä kerran ja menen takaisin Benjaminin viereen. "Olethan sinä kunnossa?" Henna kysyy. Huomaan myös Alisan ja Pepin kasvoilta pientä huolta minusta. Nyökkään ja sanon "olen minä, olen kunnossa, mutta nyt meidän täytyy mennä." Lähdemme jatkamaan matkaamme kohti A ovea. "Mennää c oven välikköö" sanon tuttun sävyyn ja samassa kohdassa kuin aina ennenkin, mutta silloin sanoin vain sen Avalle. Ava alkaa nauramaan ja nyökkää.

Olemme C oven välikössä olleet jo muutaman välitunnin, kuten tämänkin. Kaikki opettajani ovat kyselleet vointiani ja olleet iloisia saapuessani takaisin kouluun ja he ovat yrittäneet udella kolarista, mutta en ole oikein mitään siitä kertonut, olen vain sanonut etten tahtoisi puhua asiasta ja he ovat kuulemma ymmärtäneet täysin. Lähes kaikki opettajat ovat sanoneet koko luokalle kuinka ihanaa on kun minäkin olen taas kuvioissa. Jopa osa luokallaisistani ovat kyselleet kolarista. Kaikki tietävät kolarista ja varsinkin että se olin minä.
Olen seinää vasten ja Benjamin on edessäni tiukasti minussa kiinni. Yhtäkkiä ovi aukeaa ja sieltä esiin tulee välikköön myös Juuso ja Eemil. "Siinähän se on se kolari muksu" Juuso nauraa. Pyöräytän silmiäni ja naurahdan. Huomaan Avaa äryttävän sikana Juuson piilo vittuilu. "Tästä opimme, ei naista mopoa ajamaan" Juuso sanoo. Huomaan Benjaminin, Luken ja Avan ärsyyntyvän. "Hei anna vittu olla." Ava sanoo vielä rauhallisella äänellään, jota se ei enää kauaa ole, jos tuo jatkaa vittuiluaan. Lähdemme ulos väliköstä ja nuo tulevat perässämme. "No mitäpä ei kato eteesä ja ajaa rekan alle." Juuso sanoo. Tuon sanominen oli virhe. Suuri virhe. "Ensinnäkin, Violetilla oli etuajo oikeus ja toiseksi minkä Violet vittu voi sille että hän o  lyhyt ja sitä ei huomata kun se ajaa siinä. Se olisit sinäki vittu voinu olla se joka jää alle. Mutta sinä, sinä se vittu oisit saatana itkeny kuinka vitusti se sattu ja sä oisit jo vittu tappanu ittes, mutta Violet, hän on selviytyjä, tuo nousee ylös jos kaatuu. Tuo on hyvässä kunnossa ja on koulussa. Violet ei itkenyt tuskassa, kuten sinä tekisit. Violet ei itkenyt äitinsä hameen alla piilossa, vaan ryhdistäytyi kolarista ja saapui kouluun." Ava raivoaa. Tuo veti sanattomaksi kaikki meistä. En voi olla ainoa jota myös naurattaa Avan sanat, en myöskään ole, huomaan Luken ja Benjaminin virnistävän hieman."Kuules Violet Murunen" Juuso kääntyy puoleeni "sinä et kyllä varmaan enää ikinä nouse mopon kyytiin" tuo jatkaa. Pyöräytän silmiäni "ensinnäkin älä sano minua muruksesi, kun en ole sinun. Ja toiseksi ethän sinä sitä tiiä. Jos sattumoisin kuuntelit Avan sanoja, minä olen selviytyjä ja nousen jos kaadun. Eli yhtä hyvin minä voin nousta takaisin moponkin kyytiin" sanon. Huomaan Benjaminin hymyilevän ja sanovan mielessään, tuo on minun tyttöni. Saman huomaan myös Avan huulilta. "Voi muru, kun asia ei mene ihan niin" Juuso sanoo ja potkaisee jalastani, niin että kaadun maahan. Tuo menee Benjaminilla yli hermojen ja sen jälkeen tapahtuu. Tuo lyö nyrkkinsä suoraan päin Juusoa. Ava juoksee nopeasti Luken kanssa nostamaan minut maasta heidän luokseen turvaan. Tämä sota ei nimittäin päättyisi kauniisti. Juuso lyö takaisin Benjaminia. Sen jälkeen alkaa jo lentämään veri ja molemmat makaavat vuoronperään maassa. Mieleni tekisi juosta väliin, mutta Ava ja Luke pitävät minua tiukasti kiinni. Silmäni kyynelehtivät kun näen kuinka Benjamin paiskautuu maahan uudestaan ja uudestaan. Ympärillemme tulee monia oppilaita ja tuo ympyrähän kiinnittää opettajien huomion. Opettajat saapuvat paikalle ja yrittävät saada Juuson ja Benjaminin lopettamaan tappelunsa. Osa opettajista häätää oppilaita pois paikalta. Kello soi ja viimein nuo lopettavat tappelunsa, kun opettajat saivat ne lopettamaan. Silmäni vuotavat liikaa huomatessani kuinka veriset kasvot Benjaminilla on ja vaatteet ovat hajonneet. Viimein Luke ja Ava päästävät minusta irti. Lähden liikkumaan keppieni avulla kohti Benjaminia silmät edelleen vuotaen. Benjamin huomaa kyyneleeni ja tulee minua päin. Tuo pysähtyy eteeni ja katsoo minua hiukan surullisen näköisenä. Kietoudun tuon ympärille ja hajoan tuota vasten uudestaan. Alan itkemään enemmän. Benjamin kietoo kätensä tiukasti ympärilleni ja laskee päänsä pääni päälle. Nostan katseeni tuon kasvoihin.

Istun penkillä ja Benjamin seisoo minun jalkojeni välissä ykkösen aulassa. Ava ja Luke ovat kait kaapeilla tai jossain vielä. Pidän Benjaminin nyrkkejä kädessäni ja tuijotan tuon rystysiä. Ne ovat veriset ja sen näköiset että hän on juuri hakannut ihmistä. Puhallan tuon rystysiä ja silittelen niitä. Tuo katsoo käsiämme, mitä niillä teen. Nostan katseeni tuohon ja huomaan hänen huulillaan hymyn. Benjamin siirtää katseensa minuun. Alan hymyilemään tuolle. Irrotan käteni tuon käsistäni. Kiedon käteni tuon ympärille ja painan pääni hänen rintakehäänsä vasten ja suljen silmäni. Hengitän rauhallisesti ja olen onnellinen että voin tehdä näin.

Kuulen kuinka käytävän ovi aukeaa ja joku juoksee minua ja Benjaminia päin. Se hyppää vieressäni olevalle penkille mutta lentää hiukan yli ja lentääkin suoraan minuun ja lennämme molemmat vauhdilla alas penkiltä maahan...

×××××××××××

Joo täs ois taas jonku näkönen osa. Oon fr pahoillani et näit tulee nyt nii harvoin, mut mun elämän tilanne on sitä sun tätä tällä hetkellä, toivottavasti ymmärrätte. Mutta yritän tehdä parhaani ja tehdä niin usein osia kun vain voin.

Mut joo kertokaas mielipiteenne tästä osasta :3 ja liketkää myös, se motivoi❤