I'll never forget you

•Part 2•

~Violet nk~
Olemme Avan kanssa matkalla C oven välikköön, missä vietämme kylmät välitunnit, kun emme halua olla ulkona. Puolivälissä matkaa törmään johonkin ja kuulen Avan alkavan nauraan, kunnes se pysähtyy ja törmää myös johonkin. Nostan katseeni ylös edelleen ihmisessä kiinni, kunnes tajuan kuka se on ja pakitan nopeasti hänestä punastuen. Kauan ollut ihastukseni Benjamin. "A-a-anteeks" sanon ja tarraan Avan mukaani joka oli törmännyt omaan ihastukseensa Lukeen. Ava punottaa ja nauraa minulle. Vittu, miks tässä näi piti käyä. Nyt en kyllä enää ikinä törmää Benjaminii tai sit ammun jonku.

Bilsan tunti, toiseks maailman tylsin tunti ruotsin jälkeen. "Haen kirjat kaapista" ilmotan opelle ja lähen vetää ennen ku se kerkee vastaamaan mulle mitään. Laitan Avalle snäppiä "Nyt vittu tänne sieltä, tuu mun kaa hakee mun kirjat kaapista". Ava avaa snäpin heti ja samaan aikaan luokan ovi aukeaa. Ovi kolahtaa suoraan otsaani ennen kuin kerkeän väistämään sitä ja kaadun perseelleni maahan. "Oho vittu anteeks" Ava tokaisee ja alkaa nauramaan mulle, ku makaan vaa maassa. Nousen ylös maasta ja pitelen päästäni kiinni, koska se otti aika kovan osuman. Ava vain nauraa vieressäni, kun kävelemme ykkös kerrokseen kaapillemme hakemaan kirjojani. "Miten on ees mahollista että sä et huomannu Benjaminia eessäs ja kävelet vaa sitä päin?" Ava kysäisee naurahtaen. Nostan hartioitani ja vastaan "Entä ite sitte Lukee päin, ku näit että törmäsin siihe ja nauroit oikein mulle ja tiesit että Benjamin kulkee aina..." En kerkeä edes sanomaan lausettani loppuun kun Ava keskeyttää minut "ei aina" pyöräytän silmiäni ja jatkan tuhahtaen "no lähes aina kulkee Luken kanssa". "No empä aatellu" Ava naurahtaa ja minä naurahdan myös. Ava kipittelee peilille, kun otan kirjoja kaapista ja suljen sen. "Mut no onhan se Ben..." en kerkeä taaskaan sanoa lausettani loppuun kun Ava keskeyttää minut "Älä sano äänee tai kadut". Olen juuri kaappien nurkalla ja kerkeän juuri pysähtyä aiihen etten törmäisi... Benjaminiin, joka kääntyy suuntaan mistä olen tullut, mutta menee vessaan. Huomaan Avan peilistä yrittämässä pidättää naurua minulle. "äläkä yhtää naura mulle" tokasen ja nojaan kaappia vasten. "Emmää naura, hymyilen vaa ääneen" tuo vastaa laittaen hiuksia ponnarille. Alan nauramaan tuon vastaukselle. Ei se ikinä pysty ole pokkana ku minä oon kyseessä, sen takia se on mun paras kaveri ja myös pysyy, meitä ei riko mikään.

Kukaan ei tule avaamaan mulle luokan ovea vaikka olen koputtanut jo hetken. Potkaisen siihen ja menee hetki nii  ope tulee raivoten avaamaan mulle oven, kuinka niitä ovia ei potkita ja kirjat haetaan ennen tunnin alkua eikä lähdetä ilman opettajan lupaa, varsinkaan 10minuutiksi. Istahdan paikalleni ja avaan vihkon ja rupean kirjaamaan muistiin panoja siihen.

Paskaa ruokaa, kumi perunoita ja kalaa, en tykkää, eihä sitä yhtää ollukkaa nälkä. Pyörittelen perunaa haarukalla, kun Ava istuu vastapäätäni puhelimella ja hymyilee. "Mikäs ny noi hymyilyttää?" Kysyn. "Eei miikkäää" tuo vastaa ja alkaa hymyilee enemmän. Eli asia liittyy jotenkin minuun "AVA!!!" huudahdan ja Ava alkaa nauramaan. Hän näyttä puhelintaan •toimitettu, juuri nyt Benjamin•. Okei? Eiku hetkinen? Benjamin????! Mitä vittua Ava??!!

×××××××××

Joo täs ois toinen osa, kans edellee aika tylsä :)) liketkää ja kommentoikaa, se motivoi:))